– Laskut olivat edustavampia ja enemmän sitä tasoa, johon pystyn. Ne olivat hyvin kontrollissa, ja toisessa laskussa pystyin saavuttamaan oman tavoiteaikani, Sairanen kertoo ja sanoo, ettei ollut viime kerralla tyytyväinen yhteenkään laskuunsa.
Sairasen sijoitus oli lumilautacrossissa 18. ja banked slalomissa 17. Viime kerralla sijoitukset olivat 17. ja 20.
Vaikka mitalit menivät tällä kertaa muille, Sairanen vakuuttaa sen olevan sivuseikka hänen ajatusmaailmassaan.
– Minulle kyse ei ole mitaleista, koska silloin ei ole enää hauskaa.
Merkityksellisempää onkin Sairasen mielestä kisata itselle sopivalla tasolla.
– Haluan haastaa itseäni, ja minulle sopiva taso sattuu olemaan paralympiataso.
Sairanen, 37, kokee, että näytettävää on edelleen.
– Alan toki olla aika vanha, mutta pystyn kehittymään ja parantamaan suorituksiani koko ajan.
Seuraava tavoite on olla kahden vuoden päästä Pariisin kesäparalympialaisissa, jossa hän kisaa taekwondossa. Lajista hänellä on ennestään neljä MM-mitalia.
Kisakokemuksiaan Sairanen kertoo hyödyntävänsä opettaessaan lapsia ja nuoria taekwondossa ja lumilautailussa. Hän kertoo itse lautailleensa lapsena omin päin ilman opettajaa, ja oppineensa varsinaiset niksit vasta myöhemmin alettuaan harrastamaan lajia tosissaan.
– Oma kisakokemukseni on tärkeä, koska moni lapsista ja nuorista haluaa ruveta nimenomaan kilpailemaan. Silloin omista kokemuksistani on paljon apua.
Valtakunnallisesti hän toivoisi, että Suomessa panostettaisiin enemmän urheiluun. Omasta kokemuksesta hän tietää esimerkiksi sen, miten helposti niin sanottu nörttiniska syntyy.
– Olen sitä sukupolvea, jolla alkoi olla huono ryhti kännykällä olon takia, ja jossain vaiheessa havahduin siihen itsekin.
Huonon ryhdin takia lapsilla ja nuorilla on Sairasen mukaan vaikeuksia laudan päällä, ja etenkin hyppyreissä.
– Toki huonollakin ryhdillä oppii harjoittelemaan, mutta se on paljon vaikeampaa.
Matti Sairasen juuret ovat Metsämaalla, jossa hänen isovanhempansa Sisko ja Matti asuivat aina siihen saakka, kunnes muuttivat kaupunkiin.
– Vaikka en ole varsinaisesti koskaan asunut Loimaalla, olen viettänyt siellä paljon aikaani. Aina, kun mahdollista, käyn edelleen moikkaamassa isovanhempiani, hän lähettää terveisensä.
Sairanen kertoo asuneensa 20 vuotta elämästään Kiinan Pekingissä pariin otteeseen. Suomeen hän muutti ranskalaisen vaimonsa kanssa lopullisesti vuonna 2015. Nykyään he asuvat Espoossa kahden pienen lapsensa kanssa. Kuopuspoika syntyi vain pari viikkoa sitten Sairasen ollessa paralympialaisissa.
– Toivoimme kovasti, että hän olisi tullut hiukan etuajassa, kuten siskonsa, mutta eihän näistä voi itse päättää, hän naurahtaa.