01Meitä on iso joukko niinsanottuja pieneläkeläisiä, joiden eläke juuri ja juuri riittää pakolliseen toimeentuloon. Nyt kun meillä kerrankin olisi aikaa ja halujakin ”kuluttaa”, ei meillä monellakaan ole siihen mahdollisuutta. Elinkustannukset ovat nousseet hurjaa tahtia, ruoka, lääkkeet, koko terveyden ja sairauden hoito, sähkö, asuminen yleensä, eläkkeisiin ei vaan ole korotuksia saatu. Polttoaineiden hinta vaikuttaa jo harrastuksiin, kun kaikki ei asu harrastuspaikan vieressä. Pitää harkita raaskiiko minnekkä kottoo lähteäkkä.
Toinen yhtä monelle kipeä asia on digitaalisuus. Sitä pidetään itsestään selvänä, että kaikilla on pelit ja vehkeet kotonaan ja taito niiden käyttämiseen. Lääkäriaikojen tilaukset, laboratoriovastaukset, kaikki on netissä ja vielä monimutkaisen valikon takana. Monen ikäihmisen jää apu saamatta kun ei kykene asioita hoitamaan.
Tämän ”dikiajan” rinnalla voisi ylläpitää toistakin mahdollisuutta. Mahdollisuutta niille, jotka eivät omista nettimahdollisuuksia taikka eivät niitä osaa käyttää. Yksi apu voisi olla vapaaehtoistyön tekijöissä, eläkeliittolaisissa heitä on paljon.
Joku, joka hallitsisi tämän ”dikimaailman”, viikoittaisen tervehdyssoittonsa yhteydessä ja muutenkin kuulumisia kysellessä kysyisi tarvitsisiko apua lääkäriaikojen varaamiseen ynnä muuta, ja kävisi sen sitten yhdessä hoitamassa.
Meillä eläkeläisjärjestöillä sekä vanhusneuvostoilla olisikin työsarkaa viedä näitä terveisiä ahkerasti päättäjien tietoisuuteen, heidän muistinsa virkistämiseksi. Nyt erityisen tärkeää kun tämä uusi Sote astuu voimaan ja päätökset siirtyy hyvinvointialueisiin.
Turvattomuus, sekin on tilastojen mukaan lisääntynyt, ehkä siihen vaikuttaa tämä epävakaa maailman tilanne ja tieto joka tavoittaa nykyään ihan jokaisen. Olkaamme toinen toistemme tukena ja turvana, pidetään huolta seuraamalla tuleeko naapurin piipusta savua ja aukeeko ikkunaverhot aamuisin.
Ihanaa kevään ja kesän odotusta, pidetään yllä toivoa paremmasta huomisesta.
Ulla Fabritius
Eläkeliiton Mellilän seudun yhdistys