’’Lounais-Suomen poliisi jatkaa keskiviikkona kadonneeksi ilmoitetun naisen etsintää Turussa.’’
Sama tiedote kertoo, että Salossa kateissa ollut nainen on löytynyt. Elossa, mutta huonokuntoisena – metsästä.
Sanomalehtien toimituksiin tulee viranomaistiedotteita ympäri maata. Kesällä huomio kiinnittyy kasvavaan määrään katoavia ihmisiä, erityisesti vanhuksia. Heitä etsitään poliisin ja vapaaehtoisten voimin. Silminnäkijähavainnoista on usein apua kadonneen löytämisessä. Aina joku on nähnyt jotakin.
Suomessa on tilanne, jossa suuri joukko ikäihmisiä asuu yksinään. Ei ole kenelle kertoa, kun johonkin päätetään lähteä. Joukossa on muistisairaita, jotka eivät ehkä löydäkään enää takaisin kotiin. Matkapuhelimen saati älypuhelinsovellusten käyttö on hankalaa ellei mahdotonta.
Yksin asuvat aikuiset eivät ole holhouksen alaisia. Heillä on iästä riippumatta itsemääräämisoikeus ja liikkumisvapaus. Ketään ei voi lukita kotiinsa, eikä velvoittaa ilmoittelemaan menemisiään. Henkilöllisyys- ja yhteystiedot olisi kuitenkin hyvä olla aina matkassa, vaikka paperilapulla.
Yksin asuva muistisairas ei ole kyvykäs huolehtimaan turvallisuudestaan. Viranomaisille ja omaisille tilanne on hankala sen lisäksi, että asianosaiselle itselleen se on vaarallinen.
Miten pitää huolta siitä, että lause ’’kaikki havainnot pyydetään ilmoittamaan viipymättä hätänumeroon 112’’ ei jatkuvasti lisäänny? AS