Loimaa/Peltoinen Rompepäivän tavarakirjo ällistyttää tapahtumakävijöitä vuosi toisensa jälkeen. Toistakymmentä vuotta säännöllisesti romppeilla käynyt Kirsi Mäki on ikuistanut vuosien varrella mitä sekalaisempia myyntipöytiä.
– Alusta asti ollut tapana kuvata. Naapurinrouvan kanssa kerran lähdettiin matkaan ja kamera unohtui kotiin. Sitten soitettiin naapurin mies hereille, että hakee kameran ja tulee tukka putkella romppeille. Ei se tunnu samalta, jos sitä ei pysty ikuistamaan, Mäki toteaa.
Ikuistettavaa Loimaan vanhalta torilta myös löytyy. Myyjiä on joinain vuosina ollut yli 500, ja yksikään pöydistä ei ole täysin samanlainen.
– Tällaisia asetelmia löytää vain rompepäiviltä. Romppeet ei ole sellaisten hifistelijöiden tai hygienistien paikkoja, että löytyisi jotain siistiä ja tietynlaisiin sisustuksiin sopivia juttuja.
– Alpo Jaakolan sanoin vain tarpeeton on tarpeellista, ja sillä meiningillä mennään.
Toisinaan mäki kertoo etsivänsä romppeilta jotain ja usein myös löytävänsä. Joskus saattaa löytyä jopa etsinnässä ollut esine, mutta usein löytynyt aarre on jotain aivan muuta.
– Ja vaikkei tavaraa tarttuisikaan mukaan, niin kuvat tarttuvat aina.
Mäki järjesti kesällä myös valokuvanäyttelyn galleria Colmessa hulluimmista rompekuvistaan. Lähellä Peltoisten aluetta sijaitsevan gallerian hän kertoi olevan eräänlainen portti romppeiden maailmaan.
– Yhteen kuvaan saa mahdutettua aivan järjettömän määrän aivan täysin toisistaan poikkeavia esineitä. Kuvaamiselleni on muutenkin tyypillistä, että kuvaan sellaisia asioita, joita muut eivät ole huomanneet.
Tämänkin vuoden Rompepäivillä hän odottaa yllättyvänsä. Tai ehkä ennemmin pitää yllättymistä täysin varmana asiana.
– Romppeet ei petä koskaan, vaan joka vuosi ällistyy takuuvarmasti.
