LOIMAA/KOJONKULMA Koko kylän Kati. Se Kati, jonka voi bongata Virttaalta hiihtämästä niin rullilla kuin lumella tai ilman tai pururadalta mäyräkoira Ykän kanssa lenkkeilemästä.
Juuri se nainen, joka vastaa puhelimeen ja tervehdyksiin Loimaan Lehden konttorin sisäänkäynnin kulmalla. Se on se työpiste, jonka päällä loisteputkivalo palaa toisinaan pitkälle iltaan.
Juuri se kaikkien tuntema Kati, Uudentalon ja tyttönimeltään Kuusisen Kati istuu nyt saunan verannalla ja miettii, miltä tuntuu täyttää 50 vuotta.
Mieluummin hän puhuisi muusta. Työstään lehdessä, seudusta, puutöistä eli tikkutöistä, kuten hän itse niitä kutsuu.
Uusitalo ei ole lapsuuden jälkeen tavannut noteerata syntymäpäiviään. Tälläkään kertaa juhlia ei ole tiedossa.
Kun iästä ei tee numeroa, ikään ei liity myöskään odotuksia.
– Ikä ei ole koskaan ollut minulle sellainen, että nyt pitäisi olla tällainen ja tällainen. Enkä olisi varmaan koskaan ajatellut, että viisikymppisenä olen juuri tällainen.
Eli millainen?
– Tykkään, että olen tietyllä tavalla utelias asioille. Tykkään miettiä uusia asioita ja merkityksiä. Erilaisia asioita. Tykkään oppia ja nähdä, ja sen takia tämä työ on hyvästä, sillä siinä näkee, kuulee, oppii ja joutuu oppimaan kaikkea.
Hyvä on. Päästetään Kati Uusitalo puhumaan työstään toimittajana.
ENSIMMÄISESTÄ kirjoitetusta jutusta on kulunut kohta 25 vuotta. Juttu koski teatteria. Uusitalo on aina ollut taiteen ja kulttuurin harras ystävä. Hän on ollut myös aina kova puhumaan ja innokas vaikuttamaan.
Näiden seikkojen valossa ei ole ihme, että Uusitalo päätyi viideksi vuodeksi tekemään Maakunta-TV:tä Loimaan Lehden toimittajantyön ohella. Siitä tie vei vuoden pistokeikalle Auranmaan Viikkolehden päätoimittajaksi. Loimaan Lehteen palattuaan Uusitalo oli vuoden toimittajana ja neljä kuukautta toimitussihteerinä, kunnes hänet valittiin lehden päätoimittajaksi.
– Tiesin, että se on rankkaa hommaa, Uusitalo toteaa ja katselee vieressä virtaavaa Loimijokea.
Paikallislehti on paljon vartijana. Sen tulee kertoa lukijoille merkityksellisistä asioista, Uusitalo ajattelee. Sananvapaus on aivan oleellinen osa työtä, mutta työtä ei ohjaa vain vapaus vaan myös vastuu. Lehti on tilivelvollinen lukijoilleen.
Siksi asioita ei voi silotella tai jättää kertomatta. Lukijaa ei myöskään saa aliarvioida.
– En pääkirjoituksessa koskaan kirjoita, että pitäisi tehdä niin tai näin. Haluan luottaa siihen, että ihmiset haluavat ajatella itse. Meidän pitää antaa heille faktoja ja mahdollisuuksia ajatella, Uusitalo painottaa.
Toisin sanoen työkaluja, joilla lehden levikkialue ja sen asukkaat voivat rakentaa parempaa itseymmärrystä.
– Haluaisin, että ihmiset rakentaisivat enemmän. Tarkoitan sitä, että meemit [internetissä leviävät, nasevat kuvat] esimerkiksi ovat tosi hauskoja, mutta usein ne on tehty dissaamaan ja hajottamaan. Toivoisin, että käyttäisimme aikaa enemmän rakentamiseen.
VAPAA-AJALLAAN Kati Uusitalo rakentaa lintuja pienistä tikuista. Puutyöt ovat hänelle meditatiivinen harrastus.
Todellisilla linnuilla on siivet, eikä niitä ole tehty vankeuteen. Ehkä samasta syystä tikuista rakentuu lintuja vain, kun antaa ajatusten virrata tuulen lailla vapaasti.
– Olen aina tykännyt taiteesta, oli se sitten sanoja tai kuvia. Minulle ne merkitsevät paljon, suhtaudun niihin oikeastaan aika vakavasti, Uusitalo kertoo.
Alun perin hän alkoi poimia taskuunsa tikkuja, jotka synnyttivät hänelle jonkin tunteen, tarkoituksenaan rakentaa hyönteishotelli. Hyönteishotellia ei koskaan tullut, mutta lintuja sitäkin enemmän.
– Joskus mietin, että olen päätoimittaja, ja sitten kun minulla on tuolla keskeneräisiä lintuja ilman päitä, niin olen sielläkin päätoimittaja, Uusitalo naurahtaa.
Tikut hän kerää luontoa kunnioittaen. Mitään ei nyhdetä irti tai hamstrata. Se on reiluutta herkkää ekotasapainoa kohtaan.
UUDENTALON identiteettiin ovat vaikuttaneet vahvasti tavallinen arki ja elämä, toimittajan työssä kohdatut ihmiset sekä monipuolinen työkokemus. Hän on työskennellyt esimerkiksi vetoketjutehtaalla, lihatalossa, kaupassa, postissa, kansanopistolla ja leireillä. Yritteliäs asenne on verenperintöä vanhemmilta.
– Minulla on ollut hirveän turvallinen lapsuuden perhe ja puoliso. Olen saanut osakseni paljon hyvää, Uusitalo sanoo.
Hänen silmistään näkee, että sanat tulevat suoraan sydämestä.
Uusitalo pyrkii omalta osaltaan levittämään hyvää eteenpäin, koskipa se sitten perennapistokkaiden jakamista tai seudun puolesta puhumista. Loimaa on antanut hänelle paljon.
– Minulla on täällä perhe, veljeni perhe, puolisoni perhettä. Palveluita, luontokohteita. Loimaan seutu on vähän sellainen, että kun sille antaa mahdollisuuden, se antaa paljon. Tämä on tällainen vaivihkainen tai salakavala paikka, mikä ei seutuna ehkä nouse otsikoihin, mutta jossa ihmiset kokevat asumisen turvalliseksi ja rauhalliseksi.
Ei ole liioiteltua sanoa, että Uusitalo on puolestaan antanut seudulle paljon, onhan hän ollut puolet elämästään osa vaikuttavinta paikallisyhteisöä eli paikallislehteä. Sitä, jossa sanat, kuvat ja merkitykset rakentavat jotain isoa ja yhteistä sivu kerrallaan.
Se on sellainen rakentaja, se meidän Kati.
fakta
Kati Uusitalo
Syntynyt 8. elokuuta 1972 Tyrväällä.
Asuu Loimaan Kojonkulmalla.
Perheeseen kuuluvat puoliso ja mäyräkoira Ykä. Rakkaita ovat myös omat vanhemmat ja kolme sisarusta perheineen.
Työskennellyt Loimaan Lehden päätoimittajana vuodesta 2008.
Aloitti Loimaan Lehden avustajana vuonna 1998.
Vaikuttanut muun muassa Sanomalehtien Liiton paikallislehtijaostossa ja Suomen Paikallismediat oy:n markkinointityöryhmässä.
Harrastaa ulkoilua, liikuntaa eri muodoissa, puutarhanhoitoa, lukemista ja puutöitä.