LOIMAA Perinteisiä Jaakolapäiviä vietettiin jälleen kuluneena viikonloppuna. Perjantaina kuunnelmien ystävät johdatettiin Eksyssuolle, lauantaina Alpo Jaakolan patsaspuistossa vietettiin avoimien ovien päivää ja sunnuntaina Jaakolan taiteeseen pääsi tutustumaan Loimaan keskustassa sijaitsevassa Taidekulmassa.
Jaakolapäivien päätapahtuma lauantaina keräsi Jaakolan taiteen ystäviä Patsaspuiston ateljeerakennukseen kuuntelemaan musiikkia, runonlausuntaa ja keskustelua patsaspuistosta.
– Erityisesti minulle on merkittävää se, että Jaakolan taide kaikissa muodoissaan on läsnä täällä Loimaalla, Jaakola-seuran puheenjohtaja Sampsa Heinonen kuvaili tervetulosanoissaan viitaten Alpon lisäksi myös Pirkko ja Antti Jaakolaan.
– Alpo on itse todennut, minkä takia tehdä betonista ja kivestä: siksi, että se on kestävää. Ainakin nämä 30 ensimmäistä vuotta, kun tämä puisto on ollut yleisölle auki, kertoo siitä, kuinka hyvin teokset on kestäneet.
Patsaspuisto avattiin kävijöille ensimmäistä kertaa 30 vuotta sitten vuonna 1992, ja sen kunnostamiseksi tehtiin suuri työ monen vuoden aikana. Tasaluvun kunniaksi Jaakolapäivien teemana oli tänä vuonna Alpon auttajat.
Ateljeerakennuksessa käytyyn keskusteluun oli kutsuttu Patsaspuiston kunnostamisessa mukana olleet Seppo Pärnä, Simo Mäki, Matti Norr sekä Alpo ja Soili Leppäjoki. Tehtyä työtä muisteltiin Raija Kourin ohjaamana ja Norrin kokoaman valokuvaesityksen tukemana.
– Pyrittiin siihen, että kaikki pysyisi mahdollisimman ennallaan, vaikka teki mieli parannella, arkkitehti Seppo Pärnä tiivisti.
Etenkin pikkumökki oli ehtinyt 1990-luvun alussa huonoon kuntoon, ja siitä uusittiin perustuksien lisäksi myös lattia ja katto. Muitakin rakennuksia nostettiin ja perustuksia korjattiin, sillä osa oli päässyt painumaan maan sisään.
Alkuun kunnostus- ja entisöintityötä tehtiin itse taiteilija Alpo Jaakolan ensikäden opastuksella ja ohjeilla.
– Silloin oli vain helppoa kysyä Alpolta, että miten tehdään. Hänen kuolemansa jälkeen jouduttiin enemmän miettimään, mitä Alpo olisi ajatellut tästä ja miten hän olisi halunnut, että tuo toteutetaan, keskustelijat muistelivat yhdessä
Kunnostustyön lisäksi Alpon auttajat palasivat ajatuksissaan ja keskustelussaan itse taiteilijaan.
–Silloin ennen Alpoon tutustumista, kun oli kuullut hänestä vain juttuja, mietin hiukan, että no tulisinko minä hänen kanssaan toimeen. Hänestä tuli minulle kuitenkin todella hyvä ja läheinen ystävä, etunimikaima Alpo Leppäjoki muisteli edesmennyttä Jaakolaa.
Viisikko oli myös tyytyväinen tavatessaan toisensa pitkästä aikaa.
– On äärettömän mukava nähdä vanhoja ystäviä, kun ei olla nähty ties koska, Soili Leppäjoki sanoi.
Alpo Jaakolan taide kosketti ja koskettaa edelleen monia. Patsaspuistossa lauantaina vieraillut Leena Isotalo tunnusti olevansa yksi tähän joukkoon kuuluvista.
Vampulalainen Isotalo kertoi vierailevansa patsaspuistossa ja Torkvillessä vähintään kerran vuodessa yhdessä tuttaviensa kanssa. Ateljeerakennuksen keskustelua hän seurasi mielenkiinnolla.
Isotalo sanoi pitävänsä Alpo Jaakolan taidetta varsinkin paikallisesti hyvin merkittävänä ja myös itselleen tärkeänä. Erityisesti hän kuvaili ihastelevansa Jaakolan teosten ja luonnon yhteyttä.
– Ei minulla ole mitään varsinaista lempiteosta, mutta mielestäni esimerkiksi monet sammaloituneet yksityiskohdat ovat hienoja.
