LOIMAA/HIRVIKOSKI Loimaan Evankeliseen Kansanopistoon on saapunut lisää ukrainalaisia pakolaisia kesän ja alkusyksyn mittaan.
Ukrainalaisia on kansanopistossa yhteensä 95, eli määrä on kasvanut yli 30:lla juhannuksen jälkeen.
Pakolaisten määrän kasvun myötä opistossa aloitti elokuun alussa kolmas ukrainalaisille aikuisille suunnattu suomen kielen opetusryhmä. Kouluikäiset, joita on kaikkiaan kolmisenkymmentä, osallistuvat puolestaan perusopetukseen valmistavaan opetukseen Hirvikosken yhtenäiskoulussa.
Viimeksi opistoon saapuneet ukrainalaiset ovat ehtineet olla Suomessa jonkin aikaa, eli he eivät ole tulleet Loimaalle suoraan Ukrainasta, kuten oli vielä keväällä opistoon saapuneiden pakolaisten laita. Loimaalle he ovat päätyneet oltuaan ensin esimerkiksi vastaanottokeskuksissa muualla Suomessa.
– Toki pääosa heistäkin saapui Suomeen jo keväällä, opiston koulutuspäällikkö Kimmo Vanha-Juhe taustoittaa.
YKSI Hirvikoskelle heinäkuun lopulla saapuneista on Anna, joka on lähtöisin Kaakkois-Ukrainassa Asovanmeren rannalla sijaitsevasta Mariupolista.
Hän saapui Suomeen isommassa porukassa jo toukokuun jälkipuoliskolla yhdessä miehensä ja kahden lapsensa kanssa.
He lähtivät Mariupolista toukokuun puolivälin tienoilla ja suuntasivat Venäjän kautta Viroon ja sieltä laivalla Suomenlahden yli. Anna kertoo venäläisten auttaneen heidät pois sotatoimialueelta Mariupolista ja heitä olemaan Venäjällä. Ukrainalaiset vapaaehtoiset puolestaan auttoivat heitä jatkamaan matkaa Venäjältä edelleen muualle Eurooppaan.
Loimaalle hän saapui Oulun eteläpuolella sijaitsevasta Ruukin vastaanottokeskuksesta ydinperheensä, miehensä ja lastensa kanssa.
HEINÄKUUSSA Hirvikoskelle saapui myös Etelä-Ukrainasta, Mustanmeren lähellä sijaitsevasta Mykolajivista lähtöisin oleva Anzhela.
Suomeen hän saapui yhdessä miehensä ja kahden lapsensa kanssa jo maaliskuun puolivälissä. Hekin olivat ensin Ruukissa, nelisen kuukautta.
Anzhela joutui lähtemään kotikaupungistaan yksin lastensa kanssa ilman apua, sillä hänen miehensä oli tuolloin töissä muualla Euroopassa. Hän suuntasi lastensa kanssa Lvivin kautta Puolaan, jossa he kohtasivat miehen kanssa.
He hakeutuivat Suomeen, sillä Anzhela sanoo kuulleensa hyvää Suomesta.
– Tärkeintä on, että lapset ovat turvassa.
SE, miksi ukrainalaisia pakolaisia on kesän mittaan hakeutunut muualta Suomesta Hirvikoskelle, johtuu Vanha-Juhen mukaan siitä, että he haluavat oppia suomen kieltä, jonka koulutusta on saatavilla kansanopistosta. Hän sanoo, että vastaanottokeskuksissa tarjottava suomen kielen opetus on varsin vähäistä.
Näin on tilanne myös Annan ja Anzhelan perheiden kohdalla.
– Halusimme opiskella suomen kieltä. Täältä saimme myös asunnon, Anna perustelee ja toivoo, että myös työpaikka löytyisi aikanaan.
Anzhela huomauttaa, että esimerkiksi työpaikan löytäminen on vaikeaa, jos ei osaa suomea.
Vanha-Juhe sanoo, ettei kansaopisto ole markkinoinut suomen kielen opetuksellaan vaan sana on kiirinyt muuta kautta pakolaisten keskuudessa.
TULEVAISUUS askarruttaa monia pakolaisia ja se, miten elämä jatkuu ensi kevään jälkeen.
Vanha-Juhe odottaa, että tilapäisen suojelun perusteella myönnettyjä oleskelulupia jatketaan ensi kevään jälkeen. Muussa tapauksessa tilanteen sotaa käyvässä Ukrainassa pitäisi muuttua paljon sitä ennen.
Hän sanoo opistossa olevien pakolaistenkin asennoituneen siten, ettei paluu kotimaahan ole yksinkertaista, vaikka moni kaipaisikin takaisin kotiin.
Annan on vaikea kuvitella, että he palaisivat enää takaisin Mariupoliin. Hän kertoo heidän kotinsa sijainneen lähellä Azovstalin terästehdasta. Tehdasalue tuli tunnetuksi ukrainalaissotilaiden sitkeästä vastarinnasta. Hän arvelee, että sen minkä Venäjä on kerran ottanut, sitä se ei enää palauta takaisin.
Anzhelalle kysymys mahdollisesta kotiinpaluusta on vaikea. Hän toivoo, etteivät lapset joutuisi enää toista kertaa kokemaan mitään vastaavaa.
Anzhelan perheen kotikaupunki Mykolajiv sijaitsee Hersonin luoteispuolella. Hersonin alue on tullut viime päivinä tutuksi uutisista, jotka koskevat Ukrainan vastahyökkäystä.
Ukrainalaisia on ollut opistossa puolisen vuotta
LOIMAA Kuukausien mittaan ukrainalaisten arki on asettunut uomiinsa Loimaan Evankelisessa Kansanopistossa.
Koulutuspäällikkö Kimmo Vanha Juhe kertoo, että arjen käynnistämisessä ovat auttaneet huomattavasti loimaalaisten lahjoitukset, kuten vaatteet, ruokailuvälineet ja -astiat sekä hygieniatarvikkeet.
– Se auttoi ensimmäiseen hätään, joka ukrainalaisilla oli.
Nämä perustarpeet alkavat olla kunnossa Hirvikoskelle viimeksi saapuneillakin ukrainalaisilla, ja Vanha-Juhe sanoo, ettei kansanopisto ota enää lahjoituksia vastaan.
– Edelleen ihmiset kuitenkin kyselevät. Auttaminen ei ole loppunut.
KOKO puolen vuoden aikana, jona ukrainalaisia pakolaisia on ollut kansanopistossa, pakolaisten vaihtuvuus on ollut melko vähäistä.
Kesällä muutama pakolainen sai kesätöitä esimerkiksi maatiloilta ja seurakunnan hautausmailta. He palaavat töiden jälkeen suomen kielen opintojen pariin kansanopistoon.
– Heistä jokunen on vielä töissä, Vanha-Juhe summaa.
Hän kertoo, että tähän mennessä yksi pakolainen on saanut toistaiseksi voimassa olevan työpaikan Loimaalta.
VANHA-JUHEN mukaan pakolaisten ulospäin näkyvä olotila ja mieliala eivät ole juuri muuttuneet puolen vuoden mittaan.
– Minulla on sellainen olo, että me olemme saaneet tänne iloisia ja aktiivisia ihmisiä.
Ne, jotka saapuivat Hirvikoskelle jo keväällä, ovat asettuneet ja tietyllä tavalla rauhoittuneet paikoilleen.
– He ovat oppineet systeemit täällä ja että Suomi on paikka, jossa voi elää.
Ensimmäisinä päivinä keväällä Vanha-Juhe tunnisti ja aisti henkisen kuorman, jota etenkin ukrainalaiset äidit kantoivat.
– Nyt he ovat alkaneet luottaa siihen, että suomalainen järjestelmä huolehtii heistä. Päällimmäinen huoli on poistunut.
MURHE ei ole kokonaan väistynyt ukrainalaisten arjesta, sillä monille on jäänyt esimerkiksi omaisia ja tuttuja kotimaahan.
Vanha-Juhe sanoo, ettei opiston henkilökunnan tietoon ole toistaiseksi kantautunut pakolaisten omaisia koskettaneita suru-uutisia Ukrainasta. Ja vaikkei asioita olisi heille suoraan kerrottu, hän arvelee, että sen olisi pystynyt aistimaan.