Silloin kun ei oikein tiedä mitä pitäisi tehdä, lienee parempi kun ei tee mitään.
Noudatin tätä periaatetta, kun määräaikainen sähkösopimukseni umpeutuu nyt syyskuun lopussa. En tarttunut sähköyhtiön minulle lähettämään määräaikaiseen kahden vuoden tarjoukseen vaan jatkan toistaiseksi voimassa olevalla sopimuksella.
En halunnut sitoa itseäni kahdeksi vuodeksi hinnalla, joka on talviarkipäivänä noin 25 senttiä kilowattitunnilta eli noin nelinkertainen tähän saakka maksamaani hintaan.
Toistaiseksi voimassa oleva sopimukseni on pikkuisen edullisempi kuin määräaikainen, mutta en epäile, etteikö toistaiseksi voimassa olevan hintaa koroteta tulevana talvena, kenties jopa useampaan otteeseen. Varmaan käy niin, että ensi talven aikana määräaikainen sopimus olisi tullut edullisemmaksi.
Päätökseni taustalla on tietenkin olettamus siitä, että sähkön hinta tulee laskemaan kahden vuoden aikana. Mitään takeita tai tietoa minulla ei ole olettamukseni pohjaksi.
Miten minä voisin tietää, sillä uskon energia-alan ja sähköyhtiöiden asiantuntijoillakin riittävän pähkäilemistä sähkön hintakehityksestä.
Tuleva talvi mietityttää varmasti monia, etenkin niitä joiden huushollit ovat sähkölämmitteisiä, kuten meikäläisen kohdalla on laita.
Johonkin ihmisen pitää tietenkin tukeutua, vaikka tulevaisuus näyttäisi kuinka epävarmalta tai juuri siitä syystä. Siksi olen henkisesti varautunut tuleviin kustannuksiin kertomalla nykyisten sähkölaskujeni loppusumman kolmosella.
Jos siis tähän taakka talviajan sähkölaskuni on ollut 300 euron molemmin puolin kahdelta kuukaudelta (kun sähkönsiirto lasketaan mukaan), nyt varaudun siihen, että tulevana talvena kokonaissumma on 900 euron luokkaa kahdelta kuukaudelta.
Tähän yksinkertaiseen laskutoimitukseen en ole huomioinut sitä, miten esimerkiksi kansalliset tai EU-tason toimenpiteet energiakriisin ratkaisemiseksi vaikuttaisivat omassa sähkölaskussani.
Ei ole epäilystä siitä, ettenkö selviä talvesta ja tulevista sähkölaskuista, vaikka kismittäähän se pikkuisen, kun rahaa kuluu selvästi aiempaa enemmän etkä saa mitään ylimääräistä hyvää vastineeksi.
Koetan kestää sähkön hinnan nousun hammasta purren, koska hyvin tiedän, mistä energiamarkkinoiden kriisi johtuu. Viimeiseksi kallistan korvaani Putinin propagandalle.
Yritän muistaa senkin, että täällä koti-Suomessa sähkön ja yleinen hintojen nousu iskevät moniin muihin paljon ankarammin (yrityksiä unohtamatta), ja omalla kohdallani kyse on toistaiseksi lähinnä ostovoimani heikkenemisestä – ei taloudellisesta ahdingosta, jossa on pakko miettiä sitä, mitkä laskut maksetaan ajallaan ja mitkä voi jättää hieman eräpäivän yli.
Lari Kiviranta