”Totisesti, minä elän synkkää aikaa. Mitä aikaa on tämä, jolloin puhe puista on melkein rikos koska siinä vaietaan niin monista rikoksista. Se, joka levollisena ylittää kadun, tuskin enää muistaa ystäviään, jotka ovat hädässä. Minä olisin kernaasti viisas.
Vanhoissa kirjoissa kerrotaan mitä on viisaus. Vetäydy maailman taisteluista ja vietä lyhyt aikasi vailla pelkoa. Tule toimeen ilman väkivaltaa. Maksa paha hyvällä, luovu toiveistasi, unohda ne! Totisesti, minä elän synkkää aikaa.”
Taas kerran oli vähän pakko Bertolt Brechtiä siteerata, sillä elämme todella synkkää tai synkkää synkempää aikaa ennen ihmiskunnan todellista tuhoa, joka on sekä fyysisesti ja ikävä kyllä varsinkin henkisellä tasolla toteutumassa paljon nopeammalla aikataululla kuin kukaan olisi voinut vielä II maailmansodan jälkeisessä varsin loistavassa ihmiskunnan järjen ja tieteen riemuvoittoisia saavutuksia hehkuttaessamme.
Olen äärimmäisen iloinen vaikka samalla tietysti äärimmäisen murheellinen, että olen saanut elää maailmassa, jossa tavoitteenamme oli ihmisten Ranskan suuren vallankumouksen iskulauseet ”Vapaus, Veljeys, Tasa-arvoisuus” toteuttaminen.
Edellä olevan kirjoitin aiemmin, tässä jatkoa: mutta nyt ”kaikki on mänt, asettele siinä kiviä sit”!
Ilmastomuutos, luonnon lajikato, väestöräjähdys, ääriolosuhteet maapallolla ennakoivat maapallon tuhoutumista ihmiskunnan toimesta (eli paluu luonnontilaan ennen ihmistä tapahtuu). Suomessakin näyttää suurelle yleisölle olevan tärkeämpää pääministerin tanssivideo kuin koko ajan kiihtyvä luontotuho. Haluamme mennä ekaluokassa helvettiin vai haluavatko lapsemme?
Ja nykykapitalistit, itsekkäät, omahyväiset saalistajat nauravat partaansa saadessaan taas kerran maksimaalisia voittoja ihmisten typeryyden kustannuksella. Tosin heillekin käy jatkossa huonosti, koska jatkossa ei ole enää porukkaa, jota kusettaa.
Onko vaihtoehtoja ? Olisi montakin, mutta niitä ei voi niin sanotussa demokratiassa toteuttaa ennen kuin on liian myöhäistä, kansa on ”demokraattisesti manipuloitu” poliittisesti typeräksi ja/tai passiiviseksi. Ikävä kyllä!
Hannes Mikkola
Kojonperä