GFT näytti AU:lle mallia viimeistelyyn

0
Alastaron marraskuun saldoksi jäi kaksi tappiota ja pari loukkaantumista. Riku Tamminen pää painuksissa. (Kuva: Henrik Siiskonen)

Alastaron Urheilijat kärsi torstai-iltana tappion Espoossa, kun GFT pyssytti tulostaululle lukemat 4-0. Etenkin kotijoukkueen vahva toinen puoliaika pudotti alastarolaiset kyydistä.
Ensimmäisellä jaksolla nähtiin vain yksi maali, kun mustapaitojen Eetu Kaikkola onnistui. AU:n puolustustyöskentely jäi rahtusen pehmeäksi tilanteessa, kun virhetili oli täynnä. Kaikkolan kuti upposi epäonnisesti pömpeliin maalivahti Henri Saarisen käden kautta.

Tuomareiden pehmeä esitys tuotti GFT:lle yhden kympinrankkarin, jonka Miika Hosio päätti ampua rangaistualueen kaarelta pienemmästä kulmasta, joka oli kuitenkin lähempänä kuin kymmenen metrin piste olisi ollut. Futsalissa laukoja saa halutessaan ampua rikepaikasta, mikäli kokee tämän lähemmän etäisyyden vuoksi itselleen paremmaksi. ”Hemppa” torjui Hosion yrityksen kuitenkin tyylikkäästi jaloillaan. Hemppa otti molemmilla jaksoilla useamman hyvän torjunnan.

Mitään yhtä päätä ensimmäinen jakso ei suinkaan ollut. AU:lla oli omat paikkansa. Parhaimmat siunaantuivat kenties Aleksi Pekoselle ja Tuomas Happoselle. Pekonen pääsi kuin varkain läpiajoon, mutta kärkkäriviimeistely viuhui yli poikkipuun. Happosella oli puolestaan jo puolityhjä maali edessään, kun maajoukkuevahti Antti Koivumäki oli kierrettynä, mutta GFT-puolustus kerkesi nippa nappa pelastamaan tilanteen.

Maajoukkueen ykköskentässä pelaava Henri Alamikkotervo pysyi varsin mallikkaasti kurissa taukoon asti. Kertaalleen hän mälläsi vaparin ylärimaan Saarisen näppien kautta. Kaiken kaikkiaan AU:lle sai antaa puhtaat paperit ensimmäisestä jaksosta. Ei lainkaan huonoa peliä.

Tauon jälkeen meni muutama minuutti toista jaksoa, kun GFT onnistui rokottamaan harmillisesti kahdesti minuutin sisään. Tämä selvästi lamaannutti Purppuralohikäärmeitä. Usko ihmenousuun oli kovin vähissä, koska oma maalihana oli niin tukossa. Alamikkotervo sinetöi loppulukemat viimeisellä kympillä, kun hän ampui läpiajosta pallon hallitusti vasempaan yläkulmaan.

Viime kauden hopeajoukkue väläytteli osaamistaan uudistuneella ryhmällä. Tappion jälkeen AU:n pukukopissa oli pettynyt ryhmä. Tulosta enemmän harmitti se, että joukkue ei pystynyt lähellekään parastaan, etenkään toisella jaksolla.

Ottelun, tai oikeastaan koko marraskuun, synkkyyttä lisäsi se, että kapteeni Tuomas Happonen loukkaantui ottelun loppuminuuteilla. Omien sanojensa mukaan hänellä on luvassa huilia ”viikon pari.”

Päävalmentaja Sami Happonen kertoi ottelun jälkeen, minkälainen AU Espoossa nähtiin.

– Ikävä sanoa, mutta ehkä hiukan haluttoman oloinen. Viimeinen palo puuttui tekemisestä. Toinen puoliaika ei enää näyttänyt sen yhden huonon vaihdon jälkeen, että tässä tapellaan voitosta.

– Se mikä vire on ollut maalinteossa näissä kahdessa viime pelissä, niin jos ei Vieska -pelin paikoista tullut maaleja, niin ei tämänkään pelin paikoista sitten pitänyt. Oli meillä muutama paikka, mutta viimeistelyssä on itseluottamus kadoksissa, Happonen harmitteli.

Voitto meni Happosen mukaan oikeaan osoitteeseen.

– Emme olisi ansainneet ottelusta yhtään pistettä, mutta sellainen 2-1 lopputulos olisi ollut lähempänä hyväksyttävää ottelutapahtumat huomioiden. Pari tyhmää maalia päästimme.

Päätä ei paineta silti hiekkalaatikkoon.

– Peli on vaikka kuinka paljon parempaa kuin vuosi sitten, vaikka tulosta ei ole tullut. Päästettyjen maalien määrä on puolittunut ja pääsemme itse maalipaikoille paljon säännöllisemmin. Tämä homma kaipaa nyt yhtä sellaista ilotulistuspeliä, Happonen puntaroi.