LOIMAA/VIRTTAA Ekologisuus on elämäntapa Mira Heikkilälle, ja hän kierrättääkin lähes kaiken, kuten lasit, metallit, pahvit, paperit, tekstiilit ja biojätteen.
– Jos pyyheliinat kuluvat tai petivaatteet menevät rikki, ei niitä pois heitetä, niistä tehdään lattiarättejä tai rättejä autotalliin.
Myös omakotitaloa on kunnostettu kierrättäjän näkökulmasta: esimerkiksi vanhat lattia- ja ikkunalistat on nypitty irti ja maalattu, ja tuleva keittiöremonttikin on suunniteltu niin, että vaihtoon menevät kaapit saavat uudet paikat muualta talosta.
– Ei niitäkään jätelavalle heitetä.
Perheen kuopus on vasta kolmen kuukauden ikäinen Raimo, mutta vauvaakaan varten Heikkilän ei tarvinnut hankkia uutena kuin turvaistuin. Kaikki muu saatiin, lainattiin tai ostettiin tuttujen kautta.
Kestovaippoihin Heikkilä ei sentään siirtynyt, mutta vauvan kylpyvesikin menee uusiokäyttöön.
– Kun joku perheestä käy pikkupisulla, ei sen huuhteluun tarvita 10 litraa juomakelpoista vettä. Otan siihen kauhalla vettä vauvan paljusta, ja parissa päivässä se on käytetty.
Heikkilä on oppinut arvostamaan takkaa, jonne saa hävitettyä kaikenlaista.
– Tänä päivänä ei ehkä ole kovin ekologista polttaa maitopurkkeja, mutta kun kuivailen talouspaperilla vauvan pyllyä, vieressä on tyhjä maitopurkki, jonne paperit laitan ja jonka heitän takkaan. En täytä roskista silläkään.
Heikkilä tietää, että kaiken kierrättäjällä on riski leimautua ekohipiksi, mutta hän huomauttaa, että sillä voi myös säästää rahaa.
Kun perhe muutti nykyiseen asuntoonsa, Heikkilälle oli selvää saada biojäte edelleen lajiteltua. Hän pohti lämpökompostoria mutta arveli, ettei talouden jätteiden määrä riitä sen käymiseen. Niinpä hän tulosti ja jakoi naapurustoon tietoa biojätekimpasta, ja näin pystyyn saatiin neljän talouden yhteisbioastia, mistä Heikkilä sanoo olevansa tosi kiitollinen.
– Biojätekimpan keräys maksaa alle kolme euroa per kuukausi ja sekajäte on noin kympin kerta. Kun biojätteen keräys on järjestetty, saa sekajätteen keräämisen pidentää maksimissaan kahdeksaan viikkoon. Meillä välinä on kuusi viikkoa. Säästän siinä ihan oikeaa rahaa, en paljoa, mutta hieman.
Yhteisastia on Heikkilöiden pihassa, eikä tuulettuvan pöntön hajuhaitoista tarvitse huolehtia.
– No en etenkään kesäaikaan hengaa aktiivisesti siinä astian vieressä, ja voi siitä pieni tuoksu tulla, mutta ei mitenkään sellainen, että koko Nokiankaivontie haisisi jätteille.
ROSKIEN LAJITTELU vaatii tilaa, ja Heikkilä sanoo ymmärtävänsä, jos kierrättämisen into loppuu ahtauteen.
– Kun keittiötä tehdään, pitäisi olla hereillä, että mitä sinne laitetaan. Omaankin uuteen keittiöön tulee remontissa tilava altaanaluskaappi.
Heikkilä on kehitellyt muutamia niksejä omaa arkea helpottamaan. Esimerkiksi vähiten kertyvää metallia ja lasia hän kerää muovikoriin ja lajittelee ne vasta keräyspisteellä. Leipä- ja hedelmäpusseja hän kokoaa paikkaan, josta niitä on helppo ottaa eväspussiksi, ja toiseen kaapin ovessa roikkuvaan pussiin hän tiputtaa pikkuiset muoviroskat, kuten maitopurkin korkit.
– Leipäpussinsulkijat sisältävät metallia ja muovia. Joskus tein sitäkin, että revin niitä auki, mutta en enää. Enkä käy läpi muiden tai vaikka Airbnb-kämpän roskia, hän nauraa.
Reseptivihkoihin Heikkilä kerää omien kaappien näköisiä ohjeita eli sellaisia, joiden raaka-aineita ei tarvitse erikseen ostella. Ruokakaupassa hän ei kuitenkaan tee valintoja tuotteista kertyvän jätteiden määrän mukaan, mutta hän on huomannut, että on mainio idea laittaa puoliso tekemään viikoittaiset ostokset.
– Kun mies käy kaupassa, niin hän tuo just sen mitä lapussa lukee eikä tee heräteostoksia vitosen vaaterekistä.
KIERRÄTTÄMINEN on Heikkilälle niin vaivatonta, ettei siihen hänen mukaansa kulu yhtään ylimääräistä aikaa.
– Käsi pistää muovijätteeseen roskat yhtä nopeasti kuin sekajätteeseen.
Häntä kuitenkin risoo se, että toisinaan kuluttajia syyllistetään kierrättämisen virheistä, vaikka oikeat teot eivät ole helppoja konkareillekaan.
– Mikä muovinkeräyksessä mielestäni tänä päivänä vähän tökkii, on se, että vaikea tavallisen kuluttajan on tietää, mitä muovia saa kierrättää. Ja minne se muovi päätyy, jota ei kierrätetä? Itselle on epäselvää myös se, mitä tapahtuu sekajätteelle, Heikkilä pohtii.
