LOIMAA Julkisuudessa käyty keskustelu S2-oppilaiden eli suomea toisena kielenä puhuvien oppilaiden oppimistuloksista (Yle 16.2.) ei ole kovin yksiselitteinen. Keskuskoulun rehtori Jussi Tuimala sanoo S2-oppilaiden joukon olevan erittäin heterogeeninen ja siksi tulokset ovat hyvin yksilöllisiä.
– Joukossa on niitäkin, jotka pärjäävät keskimäärin paremmin kuin suomea äidinkielenään puhuvat.
Heidän oppipolkunsa ei myöskään ole niin suoraviivainen kuin suomalaislasten. Tuimala sanookin, ettei ole olemassa mitään yhtä mallia heidän kohdallaan, vaan esimerkiksi lukujärjestys tehdään hyvin oppilaslähtöisesti.
– Joka tapauksessa tämä vaatii hyvin kielitietoista opetusta.
Loimaan tilannetta hän pitää hyvänä, sillä kaupungissa tarjotaan hyvin resursseja sekä valmentavaan että S2-opetukseen. Valmentava opetus on noin yhden lukuvuoden kestävä jakso, jossa oppilas oppii paitsi suomen kieltä myös muita valmiuksia pystyäkseen siirtymään äidinkielenään suomea puhuvien lasten joukkoon. Koulussa onkin erikseen sekä valmentava opettaja että S2-opetukseen perehtyneet erityisopettaja ja luokanopettaja.
– Meidän koulussa on mielestäni kyetty järjestämään opetus onnistuneesti.
Ulkomaan kansalaisuuksia loimaalaiskouluissa on tänä päivänä 15. Suurimman ryhmän muodostavat ukrainalaiset (63), sitten venäläiset (21), virolaiset (18) ja turkkilaiset (8). Yhteensä muun kuin suomen kansalaisuuden omaavia lapsia tai nuoria on 133.
Sivistysjohtaja Manne Pärkö sanoo valmentavan opetuksen ryhmiä olevan Loimaalla neljä, joista kolme on Hirvikosken yhtenäiskoulussa ja yksi Keskuskoulussa.
– Pystymme ottamaan oppilaita näihin ryhmiin pienellä varoitusajalla. Käytännössä he aloittavat koulun melkein heti Suomeen tultuaan.
Integroitumisen kannalta juuri valmentava opetus on Jussi Tuimalan mielestä tärkeää, sillä kielen kautta tulee paitsi oppiminen myös kaverit. Etenkin nuorempien lasten kohdalla hän sanoo usein ihmettelevänsä, miten nopeasti kielitaito karttuu.
– He alkavat ymmärtää kieltä todella äkkiä ja sanat tarttuvat jo muutamassa kuukaudessa.
Keskuskoulussa valmentavana opettajana työskentelevä, vajaa 20 vuotta sitten Ukrainasta Suomeen työn perässä muuttanut Inna Legenka sanoo, että lapsille on tosi tärkeä päästä opiskelemaan suomalaislasten kanssa.
– Se auttaa heidän integroitumisessaan, kun he oppivat ja näkevät, miten suomalaislapset toimivat. Samalla heille tulee tunne, että he ovat osa koulua ja yhteisöä, hän painottaa.
Kielitaidon karttuessa oppilaat siirtyvät aine kerrallaan äidinkielenään suomea puhuvien joukkoon. Alkuun saatetaan olla mukana vain liikuntatunneilla, sitten taito- ja taideaineiden sekä matematiikan ja viimeisenä yleensä reaaliaineiden tunneilla.
– Reaaliaineissa sanasto on usein sen verran vaikeaa, että siksi niihin siirrytään vasta, kun suomen kieltä on opiskeltu jo pidempään.
Tällä hetkellä Inna Legenkan valmentavan opetuksen ryhmässä on seitsemän lasta, joista nuorimmainen käy ensimmäistä luokkaa ja vanhimmat kuudetta. Hän kehuu lapsia erittäin fiksuiksi, he oppivat suomen kielen sanoja todella nopeasti. Eniten vaikeuksia taas tuottaa omasta kielestä poikkeavat sanojen taivutusmuodot.
– Kielenoppimisessa sanojen lisäksi tulee ensin sen ymmärtäminen, kun taas puheentuottaminen vaatii enemmän aikaa, hän kertoo järjestyksestä.
Viime toukokuussa Ukrainasta Suomeen tullut neljäsluokkalainen Max Boiarskyi sanookin suomen olevan yhtä aikaa sekä helppoa että vaikeaa.
– Helpointa ovat kirjaimet.
Kuudesluokkalaiset ukrainalaisveljekset Dima ja Tima Kulichenko sanovat puolestaan sanojen oppimisen olevan helppoa. He tulivat Suomeen viime maaliskuussa sodan alkaessa. Myös venäläinen Sofia Liaksa pitää suomen kieltä helppona, vaikka tietyissä aineissa onkin vaikeaa sanastoa.
– Ympäristöoppi on sellainen aine, jota on vaikeampi ymmärtää, neljättä luokkaa käyvä Sofia sanoo.
Suomalaista koulua lapset pitävät opettajan mukaan rennompana, mutta toisaalta myös tiukempana.
– Täällä on heidän mielestään enemmän sellaisia sääntöjä, jotka liittyvät käytöstapoihin.