Oletko iloinen, reipas, aurinkoinen, ahkera, sosiaalinen, motivoitunut, tunnollinen ja kunnollinen?
Ei kannattaisi. Ainakaan, jos olet hakemassa töitä. Luetellut adjektiivit kun ovat lähes punainen vaate rekrytoijalle. Siitäkin huolimatta, vaikka olisitkin kaikkia näitä.
Baronan senior consultant Susanna Pohjanen (IS/Me Naiset 17.3.) sanoo nimittäin, että työhakemuksissa vilisevät kliseiset adjektiivit eivät kerro yksinään juuri mitään hakijasta.
Kuluneimpia ovat hänen mukaansa reippaat ja aurinkoiset. Myöskään sosiaalisuus ei ole kovin arvostettua rekrytoijien keskuudessa, sillä sosiaalisuuden sijaan nykyään ollaan verkostoituneita. Mieluummin vielä niin, että pystyt osoittamaan verkkosi. Motivoitunut voi sen sijaan olla, mutta sitä ei kannata hirveästi korostaa. Jos haet työpaikkaa, sinun oletetaankin olevan motivoitunut. Motivoitunut hakija ei ole kuitenkaan niin paha kuin reipas ja aurinkoinen.
Jos ei ole aina helppoa rekrytoijalla, niin ei myöskään hakijalla. Jos sattuu käymään niin onnekkaasti, että pääsee haastatteluun saakka, siitä voi aueta melkoinen arviointikierros. Erinäisiä haastatteluja ja soveltuvuustestejä saattaa olla edessä useita, pahimmillaan jopa yli kymmenen, kuten olen kuullut.
Matkan varrella saattaa käydä myös niin, että työnantajan rekrytointisuunnitelmat muuttuvat ja haku joko lopetetaan tai kriteereitä muutetaan. Eivätkä konsultilta tulleet ylistävät lausunnot ole nekään mitkään tae työpaikan saamisesta. Työnantaja voi siitä huolimatta palkata vähemmän mairittelevat tulokset saaneen hakijan muilla perusteilla. Ja siihenhän sillä on toki oikeus.
Avoimeksi julistettu työpaikka onkin varsin työläs rupeama molemmille osapuolille. Työnantajalle se voi maksaa kymmeniä tuhansia euroja, eikä tulos ole silti välttämättä toivottu. Myös resursseja ja aikaa kuluu lapiokaupalla.
Työntekijä taas joutuu pohtimaan, onko uusi työpaikka ja sen hakeminen vaivan arvoinen. Pahimmassa tapauksessa useat haastattelut ja testit syövät motivaatiota vaihtaa paikkaa. Mitään takeita viihtyvyydestä ei ole niiden jälkeenkään.
Antaako loputon haastattelu- ja testausrumba niin paljon enemmän lisätietoa, että sillä kannattaa näännyttää paitsi työnantajapuolen edustajat myös hakijakandidaatit?
Tuntuukin, että tästä hyötyvät vain rekrytointiyritykset. Ja siksi prosessissa ei aina ole maalaisjärjen hiventäkään.
Sari Holappa
sari.holappa@loimaanlehti.fi