LOIMAA/VIRTTAA Metsä Groupin Turun hankintapiirin metsäasiantuntija Veijo Lehtinen, piiripäällikkö Jari Mäntylä sekä osaamisen ja markkinoinnin asiantuntija Mikko Kaamanen esittelevät kahta 50-vuotiasta virttaalaismetsää. Toiseen ei ole vuosien saatossa tehty mitään, toiseen taas kaikki talousmetsään kuuluvat toimenpiteet varhaisperkauksesta taimikonhoitoon ja ensiharvennukseen.
– Meidän näkemyksemme mukaan metsä kasvaa laadukkaasti, kun sitä harvennetaan oikea-aikaisesti, Mäntylä sanoo.
Kun tukkipuun taimet pistetään maahan, varhaisperkaus tehdään viiden vuoden iässä. Kymmenvuotiaaseen metsänalkuun suoritetaan taimikonhoito, ja ensimmäinen harvennus tapahtuu maapohjasta riippuen 20–30-vuotiaana. Esimerkkinä toimineeseen Virttaan yhteismetsään on tehty toinen harvennus viime syksynä.
Taloudellisesta näkökulmasta metsänhoitaminen kannattaa. Harvennus kiihdyttää puiden kasvua, ja ne järeytyvät näin nopeammin tukkipuiksi. Lehtinen kannustaa omistajia olemaan liikkeellä mieluummin ajoissa kuin liian myöhään. Jos metsä on ehtinyt hyvään keski-ikään ilman hoitotoimenpiteitä, peli alkaa olla menetetty.
– Kun näkee, että metsä on liian tiheä, silloin viimeistään on herättävä. Kasvu kyllä elpyy, mutta siinä tapahtuu notkahdus.
Kaamasen mukaan harvennus nopeuttaa luonnon kiertokulkua.
– Puun kiertokulussa paras ikä on 30–70 vuotta. Jos puu on kasvanut 70 vuotta tiheässä metsässä, sen paras kasvuaika on silloin menetetty, hän muistuttaa.
Puunmyyjän kannalta aika on nyt otollinen. Mäntylän mukaan hinnat ovat korkealla ja tukkipuulla on kova kysyntä.
– Harvennuksesta metsänomistajalle tulee tuloja tyypillisesti noin 2 000 euroa hehtaarilta, Lehtinen sanoo.
Mäntylän mukaan valtaosa harvennuksista tehdään lounaisessa Suomessa kesäaikaan, sillä talvisin maapohja on usein liian vetinen.
Harvennusta tehdessä puiden lomaan jätetään pieniä riistatiheikköjä, jotka toimivat lintujen ja pienten eläinten suojapaikkoina. Tiheikköjä näkee myös Virttaan yhteismetsässä. Metsäsertifioinnin ohjeen mukaisesti niitä tulee olla aarin verran kolmea hehtaaria kohden.
Metsää ei myöskään hoideta joka paikassa samalla tavalla, vaan sitä käsitellään metsäkuvioinnin mukaan.
– Keskimäärin metsän kuviokoko on noin hehtaarin luokkaa. Esimerkiksi kuivalla alueella kasvaa enemmän mäntyä, kun taas rehevämmällä sekametsää, Kaamanen kertoo.
Lisäksi harvennussuunnitelmia tehdessä otetaan huomioon metsänomistajan toiveet sekä vuodenajan tuomat erikoispiirteet. Esimerkiksi lintujen pesintäaikaan on tarkat ohjeet, milloin ja miten metsässä toimitaan.
