LOIMAA/METSÄMAA Vaikka Pauli Salminen täyttää tiistaina pyöreät 70, hän ilmoittaa heti haastattelun alussa, ettei aio juhlia niitä. Siitäkin huolimatta, että viisikymppisillä tuli rehvakkaasti luvattua aivan jotain muuta.
– Lupasin silloin 50-vuotisjuhlieni seremoniamestarille Karoliina Koivistolle ja Antti Jaakolalle, että 20 vuoden päästä juhlimme Lontoossa, Salminen pyytelee anteeksi.
Syy tilanteen muuttumiselle on kuitenkin painava, sillä hän aikoo säästää juhlinnan nuorimman poikansa kesähäihin.
Niiden lisäksi tekemistä piisaa muutenkin moneen lähtöön. Vuonna 2014 Forssan kaupungin kehittämiskeskuksen toimitusjohtajan toimesta eläköitynyt Salminen sanoo viettävänsä paljon aikaa lukien ja kirjoittaen. Myös kotitilan metsätyöt vievät oman aikansa, mutta pellot ovat sentään vuokralla. Lisäksi Salminen sanoo pulahtavansa Koijoen syleilyyn omalta laituriltaan päivittäin. Sähköpyörän hankinta on myös mielessä, mutta toistaiseksi hän on tyytynyt polkemaan perinteisellä mallilla.
ELÄKEPÄIVINÄ on myös aikaa visioida. Pauli Salminen kutsuu itseään toisinajattelijaksi, joka tykkää pohtia asioita perinteisten kehikoiden ulkopuolelta. Hän sanoo uskovansa edelleen Loimaan vetovoimaan, kunhan brändäys saadaan kuntoon. Turun suunnan sijaan hän katselisi rohkeasti yli maakuntarajojen ja puhuisi Loimijoen seudusta. Se kattaisi Humppilan, Vampulan, Huittisten, Ypäjän ja Forssan seudut.
– Nyt olisi tuhannen taalan paikka ruveta kehittämään tätä, hän linjaa.
Loimaan vahvuutena hän pitää yrittäjien rohkeutta, mistä on esimerkkinä maailmalla menestyneitä teknologiayrityksiä. Myös viime aikoina noussutta koiranruokateollisuutta olisi Salmisen mukaan helppo jatkaa ruoka- ja energiatuotannon puolelle.
– Kun nyt puhutaan koiranruokalaaksosta, miksei se voisi yhtä hyvin olla Loimijoen seudun ruoka- ja energialaakso, hän maalailee.
Hän kuitenkin myöntää, että visioiden toteuttaminen vaatii valtavasti sisukkuutta. Varsinkin, kun väkiluku pienenee jatkuvasti.
– Jotain on kuitenkin kehiteltävä, sillä Turku ja sen kehyskunnat eivät ole meistä kiinnostuneita. Uuden työvoima-alueen muodostaminen antaisi tänne hyvän pohjan ja tekisi seudusta taas kiinnostavan.
ROHKEUTTA tehdä ja ajatella toisin Pauli Salmiselta ei ole puuttunut ikinä. Jo nuorena, kun yhteisön oletus oli, että hänestä tulisi maanviljelijä Pelto-Markulan kotitilalleen, hän päätti sen sijaan ruveta joksikin aivan muuksi. Nuoruuden sankarikseen hän mainitsee ylikonstaapeli Kalle Stranderin, jolla oli paitsi painitaustan tuomaa voimaa myös esiintymisvarmuutta.
– Ihailin Metsämaan fyysisesti ja henkisesti vahvaa ylikonstaapelia. Ajattelin, että jos olisin puoletkaan tuosta, niin se riittäisi minulle.
Vuonna 1974 Salminen pääsi haastemieheksi ja kaksi vuotta myöhemmin avautuivat Tampereen poliisikoulun ovet. Kenttätyössä hän ei kuitenkaan ollut kuin vuoden päivät, sillä suunta kävi Turun oikeustieteelliseen tiedekuntaan suorittamaan varanotaarin tutkintoa. Haastemiehen hommat jatkuivat opintojen ohessa.
KUN Loimaalle alettiin suunnitella Varsinais-Suomen maatalousmuseota, Pauli Salminen päätti hakea projektisihteerin paikkaa Olavi Ala-Nissilän kannustamana. Pian perustamisen jälkeen Salminen tajusi Suomesta puuttuvan maatalouteen erikoistuneen museon. Hanke Sarka-museon saamiseksi Loimaalle pyörähti käyntiin, mistä ei tapahtumarikkaita kiemuroita puuttunut.
– Olin kaikkiaan yli 20 vuotta mukana museon eri vaiheissa.
1990-luvun alussa Loimaalle perustettiin kuntien kehittämiskeskus, jonka toimitusjohtajaksi valittiin Pauli Salminen. Uusia ja villejä visioita alettiin heitellä ilmoille, sillä maaseutua piti kehittää. Hyvänä vipuvartena toimi EU:lta ja valtiolta tuleva raha, joka mahdollisti ideoiden toteuttamisen. Kun päästiin kunnolla vauhtiin, Loimaan pelloilla käyskenteli kohta ensin biisoneita ja sitten jo strutseja sekä alpakoita.
– Täällä on aina ollut tietynlainen toisinajattelukulttuuri, ja onneksi hulvattomiinkin ideoihin on uskallettu lähteä mukaan.