Loimaan alueella suunnitellaan kolmen tasoristeyksen poistamista. Niistä kaksi eli Alhonkedon ja Kytömaan risteykset luokitellaan asteikon vaarallisimpiin. Ne ovat molemmat vartioimattomia, ja lisäksi näkyvyys on niissä osittain heikkoa. Myös ajoneuvomäärät ovat niissä vähäisiä. Alhonkedon ylittää noin sata ajoneuvoa vuorokaudessa ja Kytömaan 70. On varsin ymmärrettävää, että Väylävirasto haluaa tällaisista tasoristeyksistä eroon.
Sen sijaan ihmetystä herättää kolmannen eli Poikkitien tasoristeyksen poistaminen. Sen vaarallisuus on seitsemän asteikon luokituksessa kolmonen eli varsin alhainen. Risteys on varustettu sekä valoin että puolipuomein. Myös näkyvyys on suhteellisen hyvä, ja vielä helposti parannettavissa. Silti siitä halutaan eroon. Siitäkin huolimatta, että alueen asukkaille koituu asiasta huomattavaa haittaa. Esimerkiksi radan läheisyydessä asuvalle Timo Julkuselle työmatkaa kertyisi entisen yhden kilometrin sijaan viisi. Myös maanviljelijä Vesa Ketolan työt hankaloituisivat. Jos tasoristeys poistetaan, radan toisella puolella sijaitseville pelloille on sen jälkeen kierrettävä Heimolinnan ali- ja ylikulun kautta. Ei sekään ihan vaaratonta ole.
Vaikka tasoristeykset ovatkin aina onnettomuusriski, jokin järki niidenkin poistamisessa pitää olla.