Pride-kuukauden alkaessa jälleen jokainen päätyy pohtimaan sitä, miksi Pridea juhlitaan. Minulle ja monelle muulle se on riemun, elämisen, ilon ja rakkauden juhlimista sekä tasa-arvon ja ihmisoikeuksien toteumista. Mutta kuten monelta kanssaihmiseltä kuulee, tällainen elämän riemuitseminen ja rakkauden juhliminen on kyllä aivan typerää ja “turhaa”.
Alle 50 vuotta sitten homoseksuaalisuus oli Suomessakin laitonta. Sen jälkeen vielä noin parikymmentä vuotta homous luokiteltiin maailmanlaajuisesti mielenterveyshäiriöksi. Edelleen suurimmassa osassa maailmasta vähemmistöjä vangitaan, tapetaan ja alistetaan lakikirjoissa. Priden avulla muun muassa näistä asioista levitetään informaatiota. Mutta eihän tuosta tarvitse tietää, sillä jokainen erilainen suuntautuminen on nimittäin vain vaihe ja kyllä oikea kumppani löytyy varmasti vanhempana. Rakkaushan on vain pikkuruinen ja ohimenevä tunne.
Minkä takia tällaiseen täytyy myös pakottaa ja vikitellä muita kuulumaan vähemmistöihin? Mitään väärähään siinä ei ole, että muun muassa jo vauvoja painostetaan sukupuolistereotypioihin ennen heidän syntymäänsä ostamalla autoleluja ja sinisiä vaatteita poikavauvoille sekä nukkeja ja pinkkejä hameita tyttövauvoille. Sehän on vain normaalia! Mutta kaupungilla kaksi kertaa vuodessa marssiminen ja yhden Instagram-julkaisun tekeminen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksista on jo liiallista lasten ja nuorten pakottamista.
Sen sijaan lapsille kuuluu näyttää vain satoja Disney-leffoja, joissa mies rakastuu naiseen ja muun muassa suutelee tätä. Pitää myös tietenkin pitää huolta siitä, että omalla pojalla on monia tyttöystäviä jo 6-vuotiaasta alkaen. Mutta jestas, jos joku ehdottaisikin, että 6-vuotiaalle pojalle etsittäisiin poikaystävää! Sehän olisi lapsen altistamista vaikka minkälaisille vääränlaisille käsityksille!
Kaikki tällaiset erilaiset yksilöt voisivat myös vain sulkea erilaisuutensa pois päältä, jolloin kaikilla olisi mukavampi olla. Jokainen vähemmistöön kuuluvahan valitsee itse, millainen on. Mikään identiteettiin liittyvä ei nimittäin ole synnynnäistä – ei tietenkään. Seksuaalisuuden on pakko olla valinta, koska kuka ei haluaisi vapaaehtoisesti olla jatkuvan syrjinnän, pilkan, moittimisen ja pahimmillaan väkivallan kohteena? Kuka ei haluaisi kestää elämänmittaista pelkoa?
Pride onkin siis ihan turha. Suomessakin tapahtuvat viharikokset eivät oikeasti satuta ketään – niissä vain hakataan verille jo valmiiksi sorrettuja ihmisiä. Mitä vikaa siinä on? Yhdellekään piilossa olevalle ihmiselle ei myöskään tarvitse antaa tilaisuutta tulla näkyväksi tai ymmärretyksi. Miksi pitäisi?
Kenellekään ei kuulu antaa oikeutta elää tai juhlistaa itseään. Ihmisoikeudetkin ovat nimittäin aivan turhaa, nykynuorison humpuukia.
Mona Lehto