Syksy tuo monille iloisehkoja piippauksia puhelimiin, kun lasten monet harrastukset palaavat kesätauoiltaan. Liikuntatilat täyttyvätkin pienistä uimareista, palloilijoista, karatekoista ja vaikka mistä.
Nuorisotutkimusverkoston tiedotteen mukaan lasten ja nuorten harrastaminen ei lähivuosien aikana ole vähentynyt. Noin 90 prosenttia kertoo harrastavansa ainakin jotain. Moni vastaaja kertoo omatoimisen liikunnan ja luonnossa liikkumisen harrastuksekseen ja noin kaksi viidestä osallistuu ohjattuun toimintaan. Moni useamman kuin yhden lajin parissa.
Joukkuelajien harrastuksissa pelikavereihin muodostuu usein kestävämpi side kuin koulukavereihin. Viime hetkellä ottelun ratkaissut lay-up tai haamutorjunta ottaa lapsen sydämestä tilan, johon murtolukujen harjoittelulla ei ole mitään asiaa.
Lasten harrastukset sitovat tietysti myös vanhempia. Kuljetusrumba tuntuu joissain perheissä äärettömältä, kun omien töiden ja aktiviteettien lisäksi lasten jopa päivittäisiä harrastusmenoja on ripoteltu ympäri Loimaan seutua. Kuskaamisen lisäksi joiltain pitäisi myös löytyä aikaa treenien ohjaamiseen ja muihin harrastusporukoiden asioiden järjestämiseen.
Jos peleissä kahvioon ei ole leivottu tuoreita mokkapaloja, niin palaute on armotonta – kuitenkin apukäsiä anovat viestit kaikuvat whatsapp-ryhmissä vailla vastauksia.
Innokkaiden tai ainakin osallistuvien talkoolaisten löytyminen on elintärkeä osa treenien sujuvuutta ja kasvattavat sitä kautta myös harrastusten mielekkyyttä lapsille. Pienempikin panostus usealta vanhemmalta auttaa myös niiden jaksamisessa, jotka eivät apukäsiä edes kehtaa pyytää. KR