LOIMAA Kun astuu Mälläisten wanhaan kauppaan sisälle, voi aistia 70-luvun tunnelmaa ennen hyper- ja supermarkettien aikakautta. Alastarolaisen Saija Seppälän sydämen asialla on ollut pelastaa vanha Mälläisissä sijaitseva kauppa, jota aikoinaan pitivät hänen miehensä vanhemmat. Nyt se toimii Seppälöiden omistamana yksityismuseona.
– Tyylikkään eleganttia tästä paikasta ei saa millään, tämä on pikemminkin tällainen iloinen sekamelska. Moni on ihmetellyt, miten näin pieni tila on voinut edes toimia kauppana. Sekatavarakauppana täällä myytiin maataloustarvikkeita, kuten siemeniä ja lannoitteita, mutta myös ruokatarvikkeita ja vaatteita, Seppälä kertoo ja toteaa, ettei ennen tarvittu niin paljon kaikenlaista.
Kauppa avattiin alun perin vuonna 1951. Aaro ja Eila Seppälä toimivat kauppiaina vuodesta 1952. Kauppa suljettiin vuonna 1984, ja sitä ennen pari vuotta sitä piti yksi heidän pojistaan.
Kauppamuseo on samalla Seppälöiden oma olohuone, ja se sijaitsee heidän omakotitalonsa naapurissa. Museoon on vapaa pääsy sen aukioloaikoina kesäsunnuntaisin.
– Meidän kauppamuseomme idea on ollut se, että tänne voi tulla tunnelmoimaan vanhoja hyviä aikoja. Tämä on museo, josta löytyy sellaisia arjen tavaroita, joita kaikki ovat käyttäneet. Lähes kaikilta löytyy jokin muisto, ja joskus se voi olla hajumuistokin, pohtii Seppälä ja esittelee huulirasvapuikkoa, jonka tuoksu tosiaan kuljettaa jonnekin 80-luvulle.
Pääsymaksua he eivät ole halunneet koskaan ottaa museossa vierailevilta.
– Ajatuksena on ollut tarjota elämys ihmisille, koska meillä tällainen tila kerta on. Moni kaupan vanha asiakas on tullut muistelemaan menneitä, ja osa piipahtaa täällä vuosittain. Täällä saa koskea kaikkiin tavaroihin toisin kuin yleensä museoissa.
Seppälä pitää kesäisin museon tiloissa myös pop up -kahvila Pikku Punahilkkaa, jossa hän myy kahvia ja leivonnaisia omasta leipomostaan.
Museo on toiminut vuodesta 2018. Saija ja hänen miehensä Jouni Seppälä ostivat kaupan tilan itselleen Jounin veljeltä vuonna 2014.
– Halusimme lisää tilaa, koska meidän oma pihapiirimme oli mielestämme liian pieni. Olin silloin perustamassa ystäväni kanssa leipomoa, ja etsimme myös sille sopivaa tilaa. Päätimme remontoida kauppiaan tilaan oman leipomon, jonka sitten jouduimme lopettamaan koronan pysäytettyä myynnin.
Remontin aikana paikalliset tulivat kysymään, että pääsisivätkö he katsomaan vanhan kaupan sisälle.
– Ajattelin, että ei tänne kaaokseen ketään voi päästää. Sitten aloin järjestellä myös kaupan tiloja esiteltäväksi, ja siitä se idea tällaisesta vapaamuotoisesta kauppamuseosta alkoi muodostua, Seppälä muistelee.
Pariskunta on aina ollut kiinnostunut vanhasta tavarasta.
– Mieheni ei ollut kyllä tästä museosta kovin innostunut. Mutta viime kesänä kierrellessämme museoita hän havahtui huomaamaan kuinka hienoa oli piipahtaa esimerkiksi Loviisassa Suomen pienimmässä kauppamuseossa. Kun näkee muiden romuja, joskus alkaa arvostaa niitä omia romujakin.
Seppälän mukaan kauppamuseon tavaroista noin 90 prosenttia ovat alkuperäisiä kauppaan sekä kauppiaiden kotiin kuuluneita tavaroita.
– Pyrimme pitämään hengen 70-luvussa. Tänne tuodaan myös lahjoituksena tavaraa. Nyt arvuuttelen kovin saamaani puulaatikkoa, jossa lukee Alastaron Leipomo. Että missä ja milloin tällainen leipomo on toiminut tarkalleen.
Mälläisten wanha kauppa on avoinna Loimaan kulttuurikierrospäivänä su 27.8 klo 11–16. Vapaa pääsy.
