Haastattelin taannoin ruokakulttuurin tutkijaa, joka totesi, että ruokakulttuurin muodostumiseen on vaikuttanut suuresti, millaisia raaka-aineita alueella on ollut saatavilla ja taito valmistaa niitä. Toisaalta käsitykset eri ruokien syömäkelpoisuudesta ovat olleet hyvin kulttuurisidonnaisia. Ruokakulttuuriin vaikuttavat muun muassa uskomukset, perinteet ja mieltymykset, osittain sattumakin.
Aihe palasi mieleeni, kun luin uutisen proteiinikasvien viljelystä Suomessa (Yle 3.9.). Luke on koeviljellyt erilaisia palkokasveja, kuten hernettä, härkäpapua, soijaa ja lupiinia. Jutun mukaan härkäpapu on kärsinyt monin paikoin kuivuudesta, kun taas Luken pellolla kikherne kukoisti.
En edes tiennyt, että Suomessa voisi viljellä kikhernettä. Toisaalta yllätyin myös aikoinaan kesätöissä pinaattipelloilla siitä, että pinaatti kasvaa Tanskassa, koska olin mielessäni yhdistänyt sen johonkin eksoottisempaan.
Innostuin aika paljon Luken koeviljelmistä, koska kotimainen palkokasvi voisi samaan aikaan rikastuttaa ruokavaliota sekä elvyttää peltojen maaperää. Kiertoviljelyssä palkokasvit sitovat ilmasta typpeä ja lannoittavat maata. Muun lannoituksen määrää voisi vähentää, mikä vaikuttaisi suuresti esimerkiksi vesistöihin.
Perehdyin vastikään myös toisenlaiseen viljelyyn, joka voisi osaltaan edistää vesistöjen tilaa. Raaseporin ammattikorkeakoulu tutkii, voisiko makean veden simpukoita viljellä matalasuolaisessa Itämeressä elintarvikekäyttöön.
Tutkimus on jatkoa aiemmalle, jossa selvitettiin edellytyksiä sinisimpukan viljelylle. Simpukat suodattaisivat merestä ravinteita, ja ne olisivat huomattavan ympäristöystävällinen proteiininlähde.
Simpukat eivät ehkä ole suomalaisten arkiruokaa, mutta kuka tietää, mitä suomalaiset syövät tulevaisuudessa. Ruokakulttuuri kehittyy ja muuttuu ajan myötä. Seitsemän veljestä metsästävät klassikkoromaanissa ruuaksi karhua, mikä kuulostaa omaan korvaani varsin eksoottiselta. Riisipuuron aineksista veljekset tuskin saattoivat haaveilla.
Joskus kaipaisin ruokakeskusteluun ja ehkä kaikista eniten keskusteluun kasvisruuista hieman enemmän joustavuutta ja vähemmän joko–tai-leiriytymistä. Enemmän kokeiluja ja vähemmän muiden vahtimista.
En ihan usko villeimpiin teorioihin siitä, että ruokavalio olisi merkittävä itseilmaisun väline. Se sijaan luulen, että syömisen arkipäiväisyys tekee keskustelun ruokavalioista kovin henkilökohtaiseksi.
Emilia Voltti