LOIMAA Alastarolla rivitalossa asuva Olavi Leino ehti odottaa Loimaan kaupungin vammaispalveluiden ja sen jälkeen Varsinais-Suomen hyvinvointialueen Varhan vammaispalveluiden lupaamaa ramppia kotiinsa yli vuoden (LL 17.8.).
Muutama viikko sitten asiassa alkoi tapahtua, kun rampinasentaja saapui yllättäen paikalle. Sen kummemmin asentaja tai Varhan vammaispalveluista ei otettu Leinon omaishoitajana toimivaan Anniina Lehtoon tai Leinoon itseensä yhteyttä etukäteen.
– Olisin halunnut olla paikan päällä katsomassa, kun ramppia tehdään, Lehto harmittelee, sillä ramppiasia ei tullut vieläkään kuntoon.
Se toki asennettiin, mutta edelleenkään Leino ei pysty kulkemaan itsenäisesti kotiinsa tai kodistaan.
– Se on liian jyrkkä ja kaksi metriä liian lyhyt, Lehto osoittaa reilun metrin mittaista pätkää.
Asiaa ei helpota edes jälkikäteen asennettu metallilista, jonka oli tarkoitus loiventaa rampin kynnystä.
– Tästä ei ole hyötyä kuin minulle, kun nyt ei tarvitse enää punnertaa pappaa oven kynnyksen yli, Lehto sanoo.
KULKEAKSEEN ramppia pitkin Olavin Leinon olisi mentävä sisään takaperin, sillä etuperin yrittäessä pyörätuoli nousee jyrkkyyden vuoksi pystyyn. Ulos tultaessa taas olisi kuljettava etuperin, mutta siinäkin on omat ongelmansa rampin ollessa niin voimakkaasti alaspäin viettävä.
– Siinä vasta hommaa olisi, että minut saisi ylös, jos lennän nurin tuolin kanssa, Leino tokaisee.
Anniina Lehto sanookin, että rampin olisi pitänyt olla ovesta alkaen tasaisempi ja lähteä viettämään vasta myöhemmin loivasti alaspäin. Näin sitä oli suunnitellut myös kaupungin sosiaaliohjaaja, joka kävi Lehdon mukaan itse viime syksynä mittailemassa rampin paikkaa.
– Tästä on tullut sellainen murheenkryyni meille. En edes tiedä, kenelle voisin enää soittaa, kun kukaan ei vastaa.
VARSINAIS-SUOMEN hyvinvointialueen palvelualuepäällikkö Paula Laukamo sanoo, ettei voi ottaa kantaa yksittäisen asiakkaan tapaukseen salassapidon vuoksi. Hän vastaa kuitenkin sähköpostitse, että vammaispalvelusta kerrotaan asiakkaille luiskia ja pyörätuoliramppeja koskevista esteettömyysohjeista joiden mukaisesti luiskat pyritään tekemään.
– Esteettömyysohjeiden mukaisesti rampissa tulee noudattaa viiden prosentin jyrkkyyttä, jolloin korkeuseron ollessa kymmenen senttiä tulee luiskan pituudeksi kaksi metriä. Esteettömyyssuosituksista voidaan poiketa vain ympäristöstä johtuvista syistä tai asiakkaan esittämien yksilöllisten tai painavien perustelujen nojalla.
Lisäksi Laukamo toteaa, että asiakkaan kanssa sovitusta luiskasta tehdään tilaus kiinteistöpalveluille, joka toteuttaa työn.
MYÖS 85-vuotias, pyörätuolissa istuva Pekka Poussa odotti Leinon tavoin ramppia pitkään. Hän kertoo saaneensa ensimmäisen päätöksen siitä Loimaan kaupungin vammaispalveluiden aikana. Poussan poika Antti sanoo, että myös Varhalta tuli päätös, mutta tekijää ei koskaan.
– Yhtenä päivänä Varhan työntekijä soitti, että voinko ottaa kuvat kohteesta, jotta he voivat lähettää ne urakoitsijalle.
Sitten ei taas kuulunut mitään. Tuli kesä ja lomat.
– Kun soitimme Varhaan, siellä ei tiedetty yhtään missä mennään, koska ramppiasia oli annettu toimeksiantona eteenpäin, Antti Poussa kertoo ja ihmettelee, ettei toimeksiantoja valvota.
– Nämä ovat elintärkeitä asioita ihmisille. Kyllä puolentoista vuoden odotus on aivan kohtuuton, hän vielä jatkaa.
Koska pihalle ei ole asiaa ilman apua, Pekka Poussa sanoo rampin vaikuttavan todella paljon elämänlaatuun.
– Kesälläkään en poistunut asunnosta kuin joitakin kertoja, kun Antti vei pyörätuolilenkille.
Pekka Poussa sai kuitenkin ramppinsa viime viikolla. Tosin ei Varhan ansiosta, vaan omakustanteisena Antti Poussan toimesta.
– Tuntuu siltä, että hyvinvointialueen palveluiden parantaminen ei ole mennyt ihan putkeen, kun ikänsä eläkkeitä maksaneita ihmisiä kohdellaan kuin märkää rättiä, Antti Poussa vielä täräyttää.
