LOIMAA/ALASTARO Alastaron kirkossa kuullaan huomenna Ari Pääkkösen lähtösaarna, sillä hän eläköityy virallisesti vuoden vaihteessa. Hänellä on takanaan 31 vuotta Alastaron ja Loimaan seurakunnissa.
Viime vuodet hän on työskennellyt kappalaisena sekä Alastaron ja Metsämaan kappeliseurakuntien kappelipappina. Työuran varrella hän on toiminut muun muassa seurakuntapastorina, sairaalapastorina sekä puolisentoista vuotta Alastaron kirkkoherrana ennen seurakuntien yhdistymistä.
– Sairaalapastorina työt piti itse hakea. Seurakuntapastorina työt tulivat luokse. Kirkkoherrana työskennellessä työt suorastaan hyökkäsivät kimppuusi, Pääkkönen kuvailee hänelle ominaisellaan huumorilla tehtävien eroavaisuuksia ja viittaa erityisesti kirkkoherran työn hallinnolliseen puoleen.
Kirkkoherran työn hän koki aika stressaavana. Hän muistaa Alastaron seurakunnan ajoilta erään juhannuksen, jonka jumalanpalvelukseen ei meinattu millään löytää kanttoria.
– Vasta neljästoista tärppäsi, ja Turusta saatiin kanttori.
Työn Alastaron ja Metsämaan kappelipappina Pääkkönen on kokenut mieluisana, sillä kappeliseurakunnissa on nähtävissä aika paljon maallikkoaktiivisuutta. Se on surffausta maallikkoaktiivisuuden aallonharjalla, kuten hän muotoilee.
Vapaa-ajallaan Pääkkönen harrastaa teologiaa ja filosofiaa. Hänen suosikkifilosofejaan ovat Spinoza ja Wittgenstein. Näitä eri aikakausilla eläneitä filosofeja yhdistää hänen mukaansa pyrkimys selvyyteen.
– Kumpikaan ei lörpöttele asioista, kuten joillain filosofeilla on tapana.
Esitystavan selkeys kertonee myös ajattelun selkeydestä ja toisinpäin.
Pääkkönen kuvailee tietämistä hauskaksi ja sanoo pitäneensä opiskeluaikoina omituisena sitä, kun jotkut sanoivat lukevansa vain päästäkseen tenteistä läpi.
Lukeminen on kodinperintöä, sillä äiti luki hänelle pienenä paljon kirjoja.
– Seitsemänvuotiaana sanoin, ettei minun tarvitse oppia lukemaan, koska äiti lukee minulle.
Pääkkönen ei ota jyrkkiä kantoja kysymykseen siitä, miltä maailma näyttää noin ylipäätään.
– On vähän vaikea sanoa, millainen maailma todellisuudessa on, hän pohtii viitaten siihen, että se mitä me tiedämme, on usein jonkun muun, kuten median tai kirjailijoiden, suodattamaa tietoa.
Siksi Pääkkönen puhuu mieluummin ainoastaan sen pohjalta, mitä hän itse tuntee lähiympäristöstään.
– Maailma on kaunis ja surkea samanaikaisesti.
Kauneudella hän viittaa muun muassa siihen, mitä hän näkee luonnossa ja kuinka ihmiset tekevät töitä ja auttavat toisiaan. Surkeus puolestaan liittyy esimerkiksi luonnon saastumiseen ja ihmisten itsekkyyteen.
Kysymystä maailmasta kannattaa Pääkkösen mielestä lähestyä oman elämän kautta. Siten koko asiasta saa kenties paremman kuvan.
– Eikä kukaan meistä ole kovin paljoa parempi kuin muut ihmiset, hän jatkaa pohdintaansa, sillä itsensä vertaaminen muihin on turhaa: siinä tulee joko ylpeäksi tai masentuu.
Hän ei kiellä, etteikö hän itsekin olisi sortunut vertailuihin.
Kaikkiaan Pääkkösellä on varsin myönteinen elämänasenne, eikä hän lukeudu siihen ihmistyyppiin, jonka mielestä ennen oli paremmin.
Kirkollisella puolella yksi vuodenkierron kohokodista Pääkköselle on ollut Alastaron kirkossa pidettävä jouluyön messu, jonne saapuu aika paljon ihmisiä.
Eläkkeelle jäädessä Pääkkösellä ei ole sen tarkempia suunnitelmia. Ehkä hän muuttaa takaisin synnyinseudulleen Tampereelle, mutta ei kuitenkaan lähiaikoina.
Ari Pääkkösen lähtösaarna kuullaan tänä sunnuntaina Alastaron kirkossa, ja lähtöjuhlaa vietetään seurakuntatalossa. Messu alkaa kello 10.
Kuka?
Ari Pääkkönen
Loimaan seurakunnan kappalainen.
Syntynyt vuonna 1959.
Kotoisin Tampereelta, asuu Alastarolla.
Kouluttautunut teologian maisteriksi.
Työskennellyt aiemmin Perttelin seurakunnassa vuosina 1989–1992.
Harrastaa teologiaa, filosofiaa ja suoratoisto-ohjelmien katselua, erityisesti tiededokumentteja.