Hyväksyttävyys on ajan saatossa lisääntynyt suuresti. Joka päivä enemmän ihmisiä uskaltaa ilmaista omaa itseään häpeämättä. Jatkuvasti myös avoinmielisyys lisääntyy, mutta samalla avoinmielisyyteen syntyy eroja ja puutteita. Valikoiva hyväksyntä on nimittäin kasvanut lukuisissa kysymyksissä ja yhteiskunnan eri osa-alueilla. Näin myös syrjintä ja osan ihmisistä erottaminen muista korostuvat entisestään.
Valikoivuus koskee osaltaan esimerkiksi elämänkatsomusta ja uskoa. Uskontoa ja uskontoja on kyllä kritisoitu aikaisemmin, mutta jatkuvasti muun muassa uskonnollinen pukeutuminen ja julkisesti mihin tahansa uskominen herättävät vielä enemmän keskustelua. Eniten kritiikkiä olen itse kuullut entisten kristittyjen puheissa. Etenkin nämä tuttuni ovat melko usein nauraneet ajatustakin uskomisesta Jumalaan tai hieman pilkanneet kristinuskoa kokonaisuudessaan.
Erikoista kristinuskon kritiikissä onkin se, että välillä tuntuu siltä kuin sen pilkkaaminen olisi hyväksyttävää, kun taas muiden ei. Muun muassa Instagramissa ikään kuin valikoidaan uskontojen välillä, mikä on kunnioitettavaa ja mikä ei. Esimerkkinä nunna-asuihin pukeutuminen Halloweenina saatetaan nähdä hyväksyttävänä, vaikka nämä pukeutujat samaan aikaan ajattelevat, että kaikkien muiden uskontojen vaatetuksen kopioiminen on loukkaavaa. Tietysti jos itse on kristitty, tai käyttää tiettyjä symboleja arvostuksen merkkinä, on se hyväksyttävää. Tämä ongelma ei kuitenkaan kiinnosta, kun kyseessä on kristinusko.
Valikoivuus aivan kaikessa uskontojen lisäksi on kyllä aina tuntunut hyvin erikoiselta. Esimerkiksi valikoiva feminismi on erittäin hämmentävää. Kuulin kerran erään itseään feministiksi kutsuvan kertovan tukevansa vain tietynlaisten ihmisten välistä tasa-arvoa. Monet “feministitkin” kannattavat äänekkäästi naisten oikeuksia, mutta kun kyseessä ovat esimerkiksi transsukupuoliset, kiinnostus sukupuolten välistä tasa-arvoa kohtaan hupenee nolliin.
Kaikista oudointa tällaisessa valikoivuudessa on se, että nämä ihmiset edes jollain tasolla kuitenkin ymmärtävät ja kannattavat tasa-arvoa. He ymmärtävät, miltä epätasa-arvo tuntuu, mutta silti kannattavat sitä joillekin ihmisille. Kummastelen sitä paljon enemmän kuin sitä, että joku on olisi täysin sukupuolten välistä tasa-arvoa vastaan. Miksi empatiakykyinen ihminen nimittäin haluaisi kenenkään syrjittyyn asemaan?
Valikoivuus onkin kenties oudoimpia asioita maailmassamme. Sekä elämänkatsomuksista että ihmisistä puhuttaessa jokaisella pitäisi olla yhtä kunnioitettu asema. Miksi haluttaisiin luoda maailmaa, johon kuuluu vain osa ihmisistä? Miksi haluttaisiin luoda hyvä elämä vain tietylle porukalle?
Mona Lehto