Kinoskarkeloita vai normaalia talvisäätä

0
Kuva: LL arkisto/lukijan kuva/Hannele Temonen

Sulatin jääkaappi-pakastimen sunnuntai-iltana ja samaan aikaan lähes pakastin jääkaappituotteet. Oli sen verran raikas pakkanen, että hetken ulkoilun jälkeen suolakurkut kolisivat laihassa etikkaliemessä kuin jääpalat pikaruokalan limonadimukissa. Eipä tullut mieleen, että elintarvikkeet jäätyvät niin nopeasti 16 asteen pakkasessa.
Yhtä kylmää kyytiä oli tiedossa maanantaina. Elintarvikkeiden ulkoiluttamiseen ei luonnollisestikaan ollut enää sunnuntai-illan ahkeruuden ansiosta tarve, nyt oli itseni vuoro. Kolmikerrospukeutuminen tuli tarpeeseen, kun VR ilmoitti asemalaiturille kokoontuneiden ihmisten iloksi, että juna oli hyytynyt Turun ja Loimaan väliselle rataosuudelle.
Pakkanen yllätti minut, VR:n ja suolakurkut. Mutta meteorologia toistakymmentä astetta nollan alle painunut lämpötila ei hätkäyttänyt. Foreca tiesi jo edellisellä viikolla kertoa, että maamme jää joksikin aikaa ”hyytävään hyrrään”.
Sosiaalisen median aikakaudella moni kuivakkaa asiatietoa tuottava organisaatio on ravistanut faktojen harmauden harteiltaan. Mielikuvien muokkaamisen pioneeri lienee Verohallinto, joka veistelee huumoria mätkyjen maksamisesta ja löytää sivutuloverokortista proosallisia piirteitä.
Verokarhun vitsikkyys on ihan positiivinen asia, mutta Ilmatieteen laitokselta en sulata samaa kurittomuutta. Haluan, että minulle tarjoillaan säätiedotus pragmaattisen selväsanaisesti: paljonko mittari näyttää, paistaako, kuinka kovaa tuulee.
Pahalta kuitenkin näyttää, sillä viime vuodet säästä tiedottaminen on ollut yhtä kikkailua. Historiaan jää erityisesti vuosi 2010, jolloin termi ”seksihelle” rantautui kansalliseen sanavarastoomme. Samaa käsitteen synnytystemppua ovat yrittäneet lukemattomat journalistit sen jälkeen. Ennusteiden nasevaan muotoon valaminen on työllistänyt Loimaan Lehden kansiennusteen tekijääkin usean vuodenkierron ajan.
Vallitsevia sääoloja on kaltaiseni ryppyotsan mielestä lupa kuvata oivaltavasti, kunhan se palvelee tiedon vastaanottajaa. Vaikka nautin siitä, että saan pukeutumissuositukset määrämuotoisena, voi pieni pilke säätiedotuksen kulmassa piristää etenkin niinä päivinä, kun pilkettä on taivaalta turha odotella.
Pidän kuitenkin huolestuttavana sitä, jos kaikki, mitä taivaalta saadaan tai ollaan saamatta, paisutetaan sensaatioksi. Ilmaston muuttuessa sään ääri-ilmiöt lisääntyvät, minkä vuoksi olisi tärkeää saada selvyys, mikä on säärintamalla normaalia.
Jos lukija saa viikon sisään hämmästeltäväkseen termit kinoskarkelot, sininen signaali, polaarinen suihkuvirtaus, kylmä karnevaali ja hätkähdyttävä sää (sääotsikoita Iltalehden verkkosivuilta viikolta 46), herää kysymys, kuinka äärimmäisissä sääoloissa tarvoimmekaan marraskuun puolivälissä.
Ilmatieteen laitoksen mukaan viikolla 46 vuorokauden keskilämpötilat liikkuivat -0,4 asteen ja -5,4 asteen välillä Jokioisten havaintoasemalla. Sademäärä oli suurin sunnuntaina, jolloin satoi 2,4 milliä. Muina päivinä sademäärät olivat alle millin. Kuulostaa hätkähdyttävän tavalliselta säältä.

Katriina Reijonen