Joulukalenteri
Pehmeä paketti ei ole kaikkien suosikkijoululahja, mutta ehkä asiaa kannattaisi miettiä uudelleen – varsinkin jos lahja on käsityönä tehty.
Neulekirjailija Jenna Kostet pohtii, että neule on kuin halaus.
Se lämmittää ja kertoo rakkaudesta. Jokainen silmukka ja jokainen kädenliikekin on merkityksellinen. Myös tekemiseen käytetty aika kertoo lahjan merkityksestä.
– Nopealtakin neulojalta villapaidan tekeminen vie 40 tuntia, mutta se voi helposti viedä 80 tuntiakin.
Niin monta tuntia käsityön tekijä on lahjan saajaa ajatellut ja usein vielä enemmän. Ensin kun on pitänyt valita neuleen malli, värit, kuviot, langat ja perehtyä ohjeisiinkin.
– Neule on ihanin lahja, se ei mene rikki tai pois muodista.
Ainakin neuleita pystyy korjaamaan uudelleen ja uudelleen, monia laitteita ei ollenkaan.
– Itse käytän esimerkiksi siskoni 1970-luvulla saamaa villapaitaa.
Ehkä koko joulun lahjashow olisikin hyvä miettiä uudelleen, hän pohtii.
– Ehkä laatu voisi korvata määrän. Jospa lahjoja ja joulun hankintoja mietittäisiinkin siten, että miten voisimme niillä tukea toisiamme.
Paikallisuutta ja pientuottajia voisi tukea ostamalla käsitöitä käsityöläiseltä ja vaikkapa hankkimalla villan paikkakunnan lampurilta.
Kotimaisuuden puolesta hän puhuu siksikin, että sekä eläinten hyvinvointi että lankojen jäljitettävyys on hänelle tärkeää.
– Suomalainen villalanka voi haista lampaalta ja siinä voi olla olkea, mutta ainakaan siinä ei ole kemikaalijäämiä, joita esimerkiksi kiinalaisissa langoissa saattaa olla.
– Nyt kun on maailmanloppu, alan neulomaan maailman syntyä, Jenna Kostet kertoo oman neuleurakkansa alusta.
Maailmanloppu oli korona ja pandemian alku, kun joka puolelta maailmaa alkoi tulvia uutisissa ”kauheita asioita”. Maailman synty puolestaan oli Kalevalan ensimmäinen runo.
– Työskentelin Turun linnassa, korona pisti museot kiinni ja yhtäkkiä minulla oli pari kuukautta vapaata, siis aikaa jollekin pidemmälle projektille.
Se projekti jatkuu vieläkin. Hän aikoo nimittäin urakoida – suunnitella ja neuloa – paidan jokaisesta Kalevalan viidestäkymmenestä runosta.
Moni runo on jo saanut mallinsa ja projektista on julkaistu jo yksi kirja. Toinen on jo hyvää vauhtia tulossa ja hän laskee, että kaikkiaan kolmeen kirjaan riittää runoista malleja.
Projekti on vähän karannut käsistäkin, sillä sekä romaaneja että lastenkirjoja aiemmin julkaissut kirjailija heittäytyi sen myötä kokonaan kirjailijaksi.
Neuleille on ilmastostakin johtuen ollut ymmärrettävästi tarvetta Suomessa, mutta on niillä myös ilmaistu itseä ja identiteettiä.
– Neuleissa ei Suomessa niinkään koreiltu kuvioilla, vaan ne oli usein tehty värjäämättömästä suomenlampaan villasta.
Menneiltä ajoilta on säilynyt esimerkiksi Hailuodosta harmaa paita, joka on moneen kertaan paikattu. Toista ääripäätä edustaa taas perinteikäs Korsnäsin paita, jota voi jo pitää koreanakin, sillä se on kirjava, kuviollinen ja siinä on myös virkattuja osia.
1920-luvulla Suomessa herättiin perinneneuleisiin.
– Suomella oli vahva tarve rakentaa identiteettiä. Nuori kansa haki käsitystä siitä keitä ja mitä me olemme. Silloin ajateltiin, että nyt olisi hyvä aika tallentaa perinnettä. Martat esimerkiksi keräsivät maakuntalapasia.
Jenna Kostetille neulomisella on monenlaisia merkityksiä. Kulttuurihistorioitsija sanoo kokevansa iloa siitä, että suomalaisen neulontaperinteen juuret ovat kotoisin sieltä, missä hänellä itselläänkin on juuret.
– 1400-luvulta on Naantalin luostarista tietoja neuloen valmistetuista lapasista ja Turussa on arkeologisilta kaivauksilta löytynyt 1300–1400-lukujen vaihteeseen ajoitettuja neulepuikkoja muistuttavia esineitä sekä neuloen valmistettujen tekstiilien jäänteitä.
Kansan parissa on hänen mukaansa neulottu ainakin 1600-luvulta lähtien.
– Naantalin, Raision ja Maskun asukkaille annettiin määräys hankkia tuloja neulomalla.
Sukkia toimitettiin myyntiinkin ainakin Ruotsiin, Baltiaan ja muuallekin Eurooppaan.
– Varsinais-Suomessa neulottiin sukkien lisäksi myös villaröijyjä eli edestä napitettavia takkeja.