Jälleen siitä kohistaan, syntyvyyden laskusta. Ja miksipä ei kohistaisi: syntyneitä oli ennätyksellisen vähän vuonna 2023. Synnytysikäisenä naisena seuraan keskustelua mielenkiinnolla. Keskustelua leimaa tunkkainen syyllistävyys, vaikka aihe on monelle kipeä. Eniten harmittaa niiden puolesta, jotka haluaisivat lapsia, mutta eivät voi tai uskalla tarttua toimeen. Olisikin paras suunnata katse näihin ihmisiin sen sijaan, että miettii, miksi joku ei halua lapsia, ja sitten painostaa ryhtymään vastentahtoisesti hommiin. Voitaisiinko syyttelyn sijaan lapsia haluavia tukea vielä enemmän?
Se, ettei joku uskalla hankkia jälkikasvua, vaikka haluaisi, voi ensi alkuun kuulostaa hölmöltä. Sitä se ei kuitenkaan tässä muuttuvassa maailmassa ja vaikeassa maailmantilanteessa ole. Monet minua nuoremmat ovat ilmaisseet, etteivät tiedä, haluavatko tai uskaltavatko hankkia lapsia maailmaan, jossa planeetta on kriisissä ja sodat riehuvat. Epävarmuuksien ja pelkojen keskellä näin suureen ponnistukseen lähteminen voi tuntua ahdistavalta.
Niin, ponnistukseen. Ei ole liioiteltua pelätä vauva-arkea, jona unet ja sitä myötä jaksaminen saattavat olla vähissä. Tätä huolta ei pidä vähätellä. Vauva-arkea kuitenkin demonisoidaan tarpeettoman rajusti. Pelottelua tulee monesta suunnasta, ja esimerkiksi synnyttämisestä kerrotaan kauhutarinoita. Olikin piristävää, kun näyttelijä Sanna Stellan julkaisi pari vuotta sitten teoksen nimeltä Hyvien synnytystarinoiden kirja. Moni asia voi mennä pieleen, mutta moni asia voi mennä myös hyvin.
Uskaltaminen liittyy ikäluokkani kohdalla myös muuhun kuin maailmantilaan. Moni haluaa ensin koulutuksen ja työn. Vanhemmat ihmiset, jotka ovat saaneet lapset toisena aikana, eivät välttämättä ymmärrä, miten maailma on muuttunut ja miten kovaa esimerkiksi työelämä on. Monet uupuvat jo opiskeluaikana. Se, että ottaisi uupumuksen keskellä vastuun toisesta ihmisestä, voi tuntua kohtuuttomalta, väärältäkin. Moni joutuu oman hyvinvoinnin lisäksi kantamaan huolta taloudesta, eikä tämä huoli ole tämän hallituskauden aikana ainakaan helpottamassa.
Entä sitten nämä ihmiset, jotka syystä tai toisesta eivät voi hankkia lapsia? Kyse voi olla siitä, ettei raskaus toiveista huolimatta ala. On kuitenkin myös ihmisiä, joiden lapsettomuus johtuu esimerkiksi kumppanin puuttumisesta. Myös seurustelukulttuuri on muuttunut. Kumppanin vaihtaminen on helpompaa kuin ikinä. Huonoon suhteeseen ei pidä jäädä, mutta voidaan kysyä, onko sitoutumisesta tullut entistä vastenmielisempää, ja mitä siitä seuraa.
Kello tikittää, sanotaan kaikkialla. Se pitää paikkansa, vaikka se ei asianomaisista kivalta tunnu. Toisaalta ylimääräiset paineet eivät tunnu kivalta nekään. Kuitenkin yksi asia on hyvä tietää: ehkä hetkeä, joka olisi juuri oikea, ei koskaan tule. Siksi kannattaa joskus luottaa siihen, että elämä kantaa. Niin kuin Tove Jansson Taikatalvessa kirjoitti: ”Kaikki on hyvin epävarmaa, ja juuri se tekee minut levolliseksi.”
Mira Kreivilä