LOIMAA Välttämättä ensimmäisenä ei tule mieleen, että Loimaalta peltovaltaiselta kuivalta tasamaalta päädytään työhön, jossa päästään ottamaan kantaa muun muassa Norjan kalastuskiintiöihin tai valaskantoihin.
Loimaalaislähtöinen Katja Enberg myöntää itsekin toisinaan huvittuneensa ajatuksesta. Norjan merentutkimuslaitoksella työskennellessä nämäkin kysymykset tulivat tutuiksi hänen johtaessaan Norjanmeren tutkimusohjelmaa.
Norjassa hän on asunut vuodesta 2007.
– Sitä ennen olin tavannut norjalaisen aviomieheni.
Merentutkimuslaitoksella vierähti pitkä rupeama vuodesta 2010 vuoteen 2018. Työ oli käytännönläheistä ja liittyi muun muassa kalakantoihin ja kalastuskiintiöihin.
– Arvioin esimerkiksi sitä, paljonko silliä on meressä.
Olennaista oli kestävyys eli esimerkiksi se, paljonko merestä voidaan vuosittain kalastaa ilman, että kannat ehtyvät.
– Norjassa on varmaan yksi maailman kestävimmistä kalastusjärjestelmistä, Enberg miettii ja arvioi tämän johtuvan paitsi kontrollista ja valvonnasta, kalastuksen suuresta merkityksestä elinkeinoa, mutta myös siitä, että norjalaisten suuret merialueet mahdollistavat suhteellisen suuren itsenäisen päätäntävallan kalastukseen liittyvissä kysymyksissä.
Enberg syö itsekin mielellään kalaa, etenkin kampelaa ja makrillia. Kalaa syödään päivittäin, ja se on oiva lisä esimerkiksi leivän päällä. Norjassa kun ei ole tapana syödä työpäivän aikana lämmintä ateriaa, vaan siellä on niin sanottu leipälounas.
Meri ja kalastus eivät olleet Enbergille suinkaan tuntemattomia käsitteitä hänen Loimaalla asuessaankaan. Ne tulivat hänelle tutuiksi jo lapsena, sillä hänen perheellään on mökki Velkualla, Naantalissa.
– Olen ollut tekemisissä kalojen kanssa koko ikäni.
Uravalinta ei ollut Enbergille selkeä vielä nuorena. Lukioikäisenä häntä kiehtoi eläinlääkärin ammatti, mutta eläinlääketieteelliseen pääsy vaikutti lähes mahdottomalta. Isän ehdotuksesta hän hakikin opiskelemaan biologiaa Helsingin yliopistoon. Silläkin alalla sai olla tekemisissä eläinten kanssa.
– Biologia on aina kiinnostanut minua, luonto ja eläimet, hän sanoo ja muistaa katsoneensa jo lapsena televisiosta Avaraa luontoa.
Kalastusjuttujen kiehtoessa hän teki pro gradu -tutkielmansa taimenten käyttäytymisestä. Hänen tohtorin väitöskirjansa käsitteli puolestaan kestävää kalastusta matemaattisen mallinnuksen avulla.
Vuodesta 2020 hän on työskennellyt kalastusbiologian professorina Bergenin yliopistossa. Hänen miehensäkin työskentelee biologian professoria.
Nykyisen työnsä kautta Enbergiä askarruttaa erityisesti luontokato, jonka etenemistä hän seuraa huolissaan.
– Ihmiset eivät välttämättä pysty tunnistamaan sitä ennen kuin on liian myöhäistä, ja luontokadon vaikutuksen voivat tuntua kaukaisilta.
Enberg on havainnut tietynlaista epätasapainoa siinä, miten ihmiset suhtautuvat maa- ja merialueisiin. Hänen mukaansa suojelun ja kestävyyden tarpeita ei välttämättä tunnisteta tai tunnusteta niin hyvin maalla kuin merillä.
– Ihmiset ajattelevat eri lailla maasta ja merestä. Meri nähdään jotenkin villinä, jota pitää suojella, vaikka todellisuudessa ihmistoiminnan aiheuttama paine on maalla paljon suurempi. Monikaan ei esimerkiksi tiedä, että maanviljelyn käytössä on jo lähes puolet maapallon elinkelpoisesta pinta-alasta. Tai että luontokadon seurauksena kaikkien maailman villien nisäkkäiden yhteispaino yltää enää samalle tasolle kuin maailman lemmikkikoirien paino yhteensä.
Enberg ei väitä, etteivätkö ihmistoiminnan vaikutukset näkyisi myös maailman merissä, mutta kuvaa on katsottava kokonaisuutena.
– Meret peittävät kuitenkin 70 prosenttia maapallosta. Meriä ei voi jättää käyttämättä. Jos niin tehdään, paine kohdistuu liikaa maalle.
Merien hyödyntäminen on hänen mukaansa tärkeää maailman ruokahuollonkin kannalta. Niiden hyödyntämisen on kuitenkin oltava kestävää, ja siihen Enbergkin on työssään pyrkinyt esimerkiksi kalakantoja arvioidessaan ja kalastuskiintiöitä suositellessaan.
Yksi asia tutkijaa kuitenkin turhauttaa.
– Poliitikot voivat tehdä pitkälti mitä vaan, eikä heidän ole pakko seurata tieteellisiä suosituksia.
Norjaa Enberg pitää hyvin samanlaisena sosialidemokraattisiin arvoihin perustuvana yhteiskuntana kuin Suomea. Hänestä norjalaiset ovat ihmisinäkin hyvin lähellä suomalaisia, mutta he ovat avoimempia.
Avoimena ihmisenä Enberg on sopeutunut hyvin Norjaan.
– Et vaikuta yhtään suomalaiselta, hän naurahtaa joidenkin norjalaisten todenneen.
Erojakin löytyy. Enberg on huomannut Norjan olevan Suomea lapsikeskeisempi yhteiskunta, jossa mennään pitkälle lasten ehdoilla.
– Täällä työ ja perhe-elämä on helppo yhdistää.
Hän havainnollistaa aluksi hämmästelleensä esimerkiksi norjalaisten kansallispäivän viettoa, joka vaikuttaa hänestä ennen kaikkea lasten juhlalta, jossa jäätelö ja nakkisämpylät näyttelevät yhtä päärooleista.
– Suomalainen itsenäisyyspäivä ei varsinaisesti ole lasten juhla.
Toinen ero on se lämmin lounas, joka on Suomessa tapana syödä työ- ja koulupäivän aikana. Lämpimän aterian Enberg sanoo miellyttäneen hänen lapsiaan, jotka pääsivät nauttimaan siitä perheen asuessa viime vuoden Helsingissä. Enberg ja hänen miehensä viettivät tuolloin opetusvapaata vuotta, joka sisältyy professorin virkaan.
Kuka?
Katja Enberg
Biologian professori Bergenin yliopistossa Norjassa.
Syntynyt vuonna 1977.
Kotoisin Hirvikoskelta.
Väitellyt filosofian tohtoriksi Helsingin yliopistossa vuonna 2005.
Perheeseen kuuluvat mies ja kolme lasta.
Harrastaa valokuvausta, sukellusta (laitteiden kanssa ja ilman), neulomista, ompelua (työn alla Loimaan seudun kansallispuku), talviurheilua ja retkeilyä.
