Mikäpäs sen mukavampaa seurattavaa kuin flow-tilassa oleva urheilija.
Katsokaa vaikka Aleksander Barkovin otteita NHL:n pudotuspeleissä. Vastikään toiseen kertaan sarjan parhaalle puolustavalle hyökkääjälle myönnettävällä Selke trophyllä palkittu Barkov johtaa Florida Panthersia otteilla, joita aika lailla jokainen tässä tai jossain tuntemattomassa universumissa pelejä seuraava elävä tai elävän kaltainen olento voi ihailla.
Flow-tila tarkoittaa ihanteellista tekemisen tilaa. Tuossa tilassa pystyy hyödyntämään kaikkea oppimaansa niin, että tekeminen on samaan aikaan vaivatonta ja varmaankin ihan kivaa.
Mikä sitten urheilijan vie tuollaiseen tilaan?
Tiger Woods on kertonut, että varsinkin ratkaisuhetkillä hänen päästään katoaa kaikki ympäröivä, kun harjoittelun tuoma osaaminen ottaa vallan. Golfissa 15 major-turnausta voittaneen Woodsin mukaan hän ei välttämättä joiltain kierroksilta muista paljoakaan ensimmäisen tiiauksen ja viimeisen viheriön väliltä. Jonkinlaisella autopilotilla siis yhdysvaltalainen on palloa lyönyt menemään.
Woods oli primessään niin hyvä, että muut pelaajat eivät kyenneet pelaamaan parhaalla tasollaan häntä vastaan. Tätä kutsuttiin supertähtiefektiksi. Tai suoremmin Tiger Woods -efektiksi.
Turha koittaa, kun Tiger voittaa.
Samankaltaisia efektejä näkee monissa muissakin lajeissa. Alun jääkiekko on ehkä vähän heikko esimerkki, mutta yksilölajeissa toimii.
Kun snookerissa Ronnie O´Sullivanin tai Judd Trumpin peli kulkee, niin vastustajilla puntit tutisevat. Trump on pärjännyt heikommallakin pelillä kohtalaisen ylivoimaisesti viisi viime vuotta. Ronnie taas on halutessaan pelottanut tuomareitakin jo 30 vuoden ajan.
Toisessa brittiläisessä pubilajissa sentään dominointikaudet ovat vähän lyhyempiä, kun darts-ammattilaiset tuntuvat voittavan kaiken aina vuoden tai kahden ajan. Siis nykyään, kun Phil Taylor on lopettanut ja Michael van Gerven ei ihan ole ”nuoruutensa” vedossa. Täyttihän hän viime kuussa sentään jo 35 vuotta, niin toki alkaa ikä painamaan.
Megalomaanisen lahjakkuuden ja loppumattoman harjoittelun lisäksi tuo flow-tila vaatinee urheilijalta jonkinlaista luonnetta. Sitä on muuten dartsissa esittänyt 17-vuotias Luke Littler. Viime viikolla ensimmäisen major-turnauksensa voittanut nuorukainen voisi ehkä olla seuraava pitkäaikainen dominoija tuossa hienossa lajissa.
Jotta tässä kolumnissa olisi jotain järkeä, niin keksein tähän loppuun tällaisen varsin hyvän opetuksen.
Oli lajisi sitten darts, vesimelonin pilkkominen, moukarinheitto tai mikä vaan, niin parhaan tittelin saavuttaaksesi ei riitä, että tiedät olevasi paras. Vaan muidenkin pitää se tietää.
Kalle Rajala
Kirjoittajan flow-tilat eivät aina kestä edes kolumnin kirjoittamiseen kuluvaa aikaa.