LOIMAA/VANHANKIRKONTIE Kokoomuksen eurovaalikiertue pysähtyi maanantaina Maatalousmuseo Sarkassa. Viiden ehdokkaan joukko linjasi paneelikeskustelussa näkemyksiään muun muassa maataloudesta ja metsien hoidosta. Viesti oli selvä: Brysseliin halajavat eivät halua luovuttaa liikaa valtaa EU-parlamentille.
Lohjalainen maa- ja metsätalousyrittäjä Max Schulman korosti metsien olevan Suomelle kansantaloudellisesti niin merkittävä asia, että päätösvalta on säilytettävä kotimaassa.
– EU-parlamenttiin on vietävä ymmärrystä, mitä on suomalainen metsä ja metsänhoito. Me emme saa antaa periksi, että metsistä päättää Bryssel.
– Meillä on maailman paras ymmärrys metsistämme, lempääläinen yrittäjä Jocka Träskbäck puolestaan totesi.
Vantaalainen ylikomisario Mika Kasonen taas painotti, että kansallisten erityispiirteiden huomioiminen pitää olla vahvempaa.
– Se mikä toimii Kreikassa, ei välttämättä toimi Suomessa.
Maataloustuista puhuttaessa turkulaislääkäri Sauli Seittenranta näki ehdokasjoukon ainoana varsinaissuomalaisena edustajana oman maakuntansa potentiaalin tukieuroja jaettaessa.
– Täällä Loimaalla ja Varsinais-Suomessa saisi yhdellä eurolla tuotettua paljon enemmän kuin monilla muilla alueilla.
Ulkopoliittisen instituutin johtaja Mika Aaltola oli taas sitä mieltä, että Suomen tulisi kaiken kaikkiaan saada enemmän EU-rahaa nykytilanteessa.
– Meille tulisi antaa enemmän porkkanaa, koska me joudumme painimaan paljon enemmän Venäjä-ongelman kanssa sen ollessa niin lähellä. Tässä on kyseessä reiluudesta.
Jocka Träskbäck uskoi, että hiukan terävimmillä kyynärpäillä Suomen rooli voisi kasvaa EU:ssa. Erityisen tärkeänä hän piti sitä alkutuotannon kannalta, minne rahaa valuu nyt hänen mielestään liian vähän.
Max Schulman taas muistutti, että maatalouspolitiikan uudistaminen on meneillään, ja päätöksiä tullaan tekemään ensi kaudella.
– Se, miten euroja jaetaan jatkossa, tulee olemaan seuraavien meppien pöydällä.
Yleisön joukossa ollut Heikki Eskola Pappisista kysyi ehdokkailta, miten maatalouden tulevaisuus turvattaisiin heidän mielestään parhaiten. Max Schulman sanoi maatalouden ongelmana olevan paitsi kannattavuus myös negatiivinen mielikuva maanviljelijän ammatista, mitä hänen mielestään ruokitaan aina Brysselistä käsin.
– Harva nuori haluaa hakeutua alalle, varsinkin, kun investoinnit ovat usein miljoonaluokkaa.
Samaa mieltä oli Mika Kasonen, jonka mielestä maanviljelijän ammatti pitäisi olla sellainen, että sitä haluttaisiin tehdä.
– Joitakin ammatteja voidaan hoitaa maahanmuutolla, mutta maataloudessa se ei onnistu.
Jocka Träsbäck taas sanoi, että keskeisessä asemassa on alkutuotannon kannattavuus.
– Tulonjakoa täytyy saada terveemmäksi, ettei kaupan keskusliikkeiden siivu olisi niin suuri. Tämä ongelma on ratkaistava 10–15 vuoden sisällä.
Melliläläinen Simo Kolkkala toi omassa puheenvuorossaan esiin huolensa ilmastonmuutoksen tuomasta epävarmuudesta maatalouteen ja erityisesti perunan- ja porkkananviljelyyn.
– Nykyään emme voi tietää, kuinka paljon meillä on korjattavaa pelloilta. Nytkin on sellainen tilanne, että peruna ja porkkana ovat monin paikoin jo loppu.
Schulman tunsi Kolkkalan huolen ja sanoi, että yhtenä ratkaisuna olisi jalostaa omia lajikkeita.
– Myös siementen puolelle.
