Muutin alkuvuodesta uuteen kotiin ja samalla vaihtui kotikunta. Paikallisten ystävieni suosituksesta liityin kuntalaisten Facebook-ryhmään, jotta pysyisin kärryillä tapahtumista ja päivänpolttavista puheenaiheista. Kyseistä sosiaalisen median alustaa tulee kylläkin käytettyä korkeintaan viikoittain, jos sitäkään.
Muutama viikko sitten törmäsin ryhmässä kuvaan voikukista. Ensin selasin koko julkaisun ohi, kunnes huomasin sen alla olevan melkein sata kommenttia. Kuvan ryhmään ladannut kuntalainen oli kommentoinut näkyä jokseenkin sarkastisesti. Keskustelu siitä, pitääkö kukkien antaa kukkia, kävi kiivaana. Toiset olivat huolissaan pölyttäjistä, toiset siitä, tekeekö tekninen toimi työtään lainkaan.
Yritin itsekin aluksi taistella voikukkia vastaan. Keväällä haravoimme uuden kodin pihasta viimesyksyiset lehdet ja kiskoimme samalla pujot, nokkoset ja voikukat pois juurineen päivineen. Kun kesän ensimmäiset auringonsäteet alkoivat lämmittää, voikukat kuitenkin villiintyivät tyystin. Aivan kuin olisimme siivonneet niille vain lisää kasvupaikkoja viemällä risut ja lehdet pois.
Muutaman kukan nypin pois rapunpielestä. Takapihalle en viitsinyt edes kurkata. Parhaimmillaan se oli kuin keltainen kukkameri, josta vaaleansiniset lemmikit ja valkoiset koiranputket kurkkivat vain sieltä täältä.
Ajattelin, että ovatpahan pölyttäjät tyytyväisiä. Korvaan hyönteishotellin puuttumisen olemalla laiska kitkijä.
Nyt takapihan voikukista on jäljellä enää haituvat, tienvarren kukista ei niitäkään. Ne nimittäin niitettiin matalaksi. Samoin kävi koiranputkille, harakankelloille ja keltamataralle. Toivottavasti paikalliset koululaiset olivat jo ehtineet kerätä lajit kasvioihinsa. Vai tehdäänkö sellaisia enää nykypäivänä?
Kun itse olin peruskoulussa, 20 lajin keräämiseen riitti, kun kävelin parisataa metriä Kanteenmaantietä pitkin. Kulkiessani nyt tien viertä huomaan ensimmäisenä roskat. Ne eivät tietenkään kuuluisi luontoon.
Sen jälkeen huomaan lupiinit, jotka kukkivat komeasti kolmessa värissä. Nekin ovat väärässä paikassa.
Vieraslaji lupiini tulisi hävittää, jotta se ei veisi kasvutilaa kotoperäisiltä kasveilta. Muista pientareen kukista poiketen lupiinin ei ole hyödyllinen edes hyönteisille, vaan se vaikuttaa haitallisesti esimerkiksi perhosiin (vieraslajit.fi).
Lupiineistakin keskustellaan, mutta keskustelu tuntuu olevan paljon yksimielisempää kuin voikukista kinaaminen. Kyllä niille jotain pitäisi tehdä.
Vanha naapurini, sieltä Kanteenmaantien varrelta, oli tarttunut toimeen, mutta pelkän hävittämisen sijaan hän oli keksinyt lupiinille hyötykäyttöä. Kukinnoilla värjätystä villalangasta tuli kauniin sinistä. Lopputulosta keräsi osakseen ihastelua naapurin tekemässä päivityksessä. Kekseliäs keskustelunavaus oli mielestäni tykkäyksen ja peukutuksen arvoinen.
Oona Tepponen