Kun Suomessa on viime kuukausina puhuttu siitä, kannattaako kesälomalla matkustaa Etelä-Euroopan hirmuhelteisiin, Espanjan suosituimmissa kohteissa on osoitettu mieltä massaturismia vastaan. Turistikohteissa Espanjassa, Italiassa, Ranskassa ja Alankomaissa on alettu rajoittaa matkailua esimerkiksi turistiveroilla, Airbnb:n kaltaisten alustojen kieltämisellä ja kiristyksillä alkoholin myyntiä koskevaan sääntelyyn.
Kun turistien määrä kasvaa tarpeeksi, paikalliset alkavat miettiä, tuovatko turistit enemmän hyötyä vai haittaa kaupungille. Massaturismi kuormittaa paitsi paikallisia yhteisöjä myös ympäristöä, tavoilla, joita ei aina huomioida, kun lasketaan matkailualan tuottamia veroeuroja.
Tein vastikään juttua suomalaisten suosiman lomakohteen Torreviejan parkkipaikoista. Kun tutkin syytä parkkipaikkojen vähäisyydelle, selvisi nopeasti, että kaupungin väkiluku kasvaa noin nelinkertaiseksi kesälomien aikana, kun turistit saapuvat rantakaupunkiin. Ymmärrettävästi kaupungin infrastruktuuri ei ihan pysy perässä.
Samalla kun avokätiset, vauraat turistit käyttävät runsaasti palveluita, työllistävät ja tuovat näin kohteisiin rahaa, he myös lisäävät ruuhkaa, sotkevat paikkoja ja nostavat hintoja. Monissa Euroopan suosituimmissa kaupunkikohteissa niin vuokrataso kuin palveluidenkin hinnat ovat karanneet liian korkeiksi paikallisille, jotka kokevat, että heidät on pakotettu muuttamaan pois keskustoista.
Turismin paradoksi: Kun jokin kohde on erityisen ihana, siitä tulee myös suosittu ja liikenneyhteydet kohteeseen paranevat. Samalla paikan viehätys kuitenkin karisee, sillä kukaan ei halua rentoutua yhdessä muiden turistien kanssa rannalla, jonne hädin tuskin mahtuu istumaan. Hinnat nousevat, parkkipaikat loppuvat ja autenttisuus häviää muoviseen turistikrääsän.
Pisan kaupunki Italiassa on kamalin turistipaikka, jossa olen käynyt. Siellä keikkui turisti jokaisella aidan pylväällä ja esitti pitelevänsä kaltevaa tornia pystyssä vieressä kuvaavaa kaveria varten. Ravintolat kilpailivat keskenään identtisillä, “aidoilla” italialaisilla ruokalistoilla ja terassikalusteilla. Olin salaa ärsyyntynyt muista turisteista. Kuvittelin olevani jotenkin erilainen kuin he, koska en matkustanut Pisaan tarkoituksella vaan puolivahingossa.
Parhaimmillaan matkailu voi avartaa, virkistää ja rikastaa niin kirjaimellisesti kuin vertauskuvallisesti. Siksi haluan uskoa, että kestävä matkailu on mahdollista, jos muistaa huomioida matkailun vaikutukset ennen matkustamista ja sen aikana.
Määränpäätä valitessa olisi hyvä karttaa kaikista harvinaisimpia ja herkimpiä kohteita, jotka kuormittuvat eniten turismista. Olisi parempi matkustaa useammin lähelle ja harvemmin kauas. Hitaasti mieluummin kuin nopeasti.
Emilia Voltti