Suomalaisten erityinen luontosuhde nousee aina välillä puheisiin – ainakin juhlapuheisiin.
Kieltämättä moni mainitsee esimerkiksi juuri nyt lomakaudella luonnon jutellessa. Ei välttämättä kesyttämätöntä erämaata, mutta parvekkeen kasvit, piha ja mökki tai marjat, sienetkin. Kännykät ja viestikanavat täyttyvät toinen toistaan kauniimmista kuvista niin kasveista kuin esimerkiksi maisemista.
Nuorimmaisia kiinnostaa sukupolvesta toiseen uiminen. Saisimme kaikkikin olla kiinnostuneempia vedestä ja vesistöistämme.
Suomalaisena meinasivat aivot nyrjähtää, kun luki juttuja Pariisin pormestarin uroteosta. Hän ui juuri Seinessä, jota on puhdistettu olympialaisia varten peräti 1,4 miljardia euroa kustannuksin. Ja vieläkin veden laatu on vähän siinä ja siinä – niin saastunut Seine on ollut. Tiettävästi pormestari ei uintireissusta sairastunut.
Luontosuhde voi syntyä neljän seinän sisässäkin, mutta parhaimmillaan luonto on itse aistittuna ja nautittuna. Jo sen olemassaolosta on hyvä muistaa iloita.
Mustikkapaikalleen meidät vienyt Anne Ruusunen (LL 20.7.) on kovin oikeassa siinä, että nuorempia voisi hyvinkin marjastus kiinnostaa – kunhan vaan heitä vähän opastetaan. Otetaan heitä konkreettisesti mukaan marjaan!
Tavallista paremmaksi ennustettu mustikkasatokin sitä puoltaa.