PESÄPALLO – Tuppisuutuomarit ovat ihan mennyttä aikaa. Ei siellä mitään pellehermanneja olla missään nimessä, eikä milloinkaan pääosassa, mutta hyvä tuomari tuo onnistuessaan mukavasti lisäarvoa otteluihin.
Tätä korostaa loimaalainen pesäpallon syöttötuomari Jesse Mäkinen . Hänellä voi sanoa olevan myös jonkun verran tietoa pesäpallokulttuurin muutoksista, sillä heinäkuun lopussa hän tuomitsi 300. miesten Superpesisottelussaan.
Mäkinen vihelsi ensimmäisen ottelunsa a-tasolla vuonna 2006. Ensimmäisenä vuonna hänet asetettiin tuomariksi kolmessa ottelussa, seuraavana vuonna pelejä kertyi muutama lisää ja tuomarointivastuu kasvoi tasaisesti. Kiireisimmällä kaudellaan hän on vääntänyt lukkarien kanssa 30 pelissä.
Alastaron Urheilijoiden kasvatin veti syöttölautasen äärelle esimerkillään alastarolainen tuomarilegenda Jari Jalonen.
– Hän oli oikeastaan sellainen, ketä katselin ylöspäin. Jari oli sellainen asiallisen jämäkkä ja mukana oli myös huumoria. Näin hänessä ehkä vähän itseäni ja homma alkoi tuntua kiinnostavalta, Mäkinen muistelee.
300 pelillään Mäkinen on kaikkien aikojen tilastoissa 12. eniten pelejä tuominnut tuomari. Vaikka hän kertookin edelleen intoa löytyvän, eikä lopettaminen ole käynyt mielessäkään, on listalla ylöspäin nouseminen aika hidasta. Eniten tuominneista tuomareista valtaosa on edelleen aktiiveja, kovimpana esimerkkinä kärkisijalla oleva, juuri 600. pelinsä vihellellyt syöttötuomari Ossi Muurainen.
– Takavuosina ehkä tuomareita oli enemmän tai urat lyhyempiä. En tiedä mistä tämä johtuu, että tosi moni eniten tuominneista on aktiiveja.
Yhtenä tekijänä saattaa olla vielä lähivuosiin asti voimassa ollut tuomareille asetettu 50 vuoden maksimi-ikä.
– Se otettiin sitten pois kun todettiin, että ihmiset pystyvät kyllä tuomaroimaan vanhempinakin. Mukavasti vaihtelua tuomareissa on ollut, mutta sitten on niitä, jotka viheltävät edelleen ja ovat olleet minua pidempään mukana.
Monesti syöttötuomari ja pelituomari muodostavat parivaljakon lähes koko uransa ajaksi. Mäkinen aloitti uransa Juha Laurilan aisaparina ja eniten pelejä on tullut nykyisen tuomariparin, Jouni Laitisen kanssa.
– Kaikki pelituomarit, joiden kanssa olen toiminut, ovat ihmisinä todella erilaisia. Hyvä pelituomari osaa pitää pelin hyppysissään ja suitsia myös minua.
Suitsimista on toisinaan myös tarvittu. Mäkinen uskoo, että koska syöttötuomarilla ei ole pelissä suurinta vastuuta, taiteilijasielut löytävät kaarelle helposti pillinsä kanssa.
– Joskus ajaudun ihan suukopuun joukkueen kanssa, ja pelituomari saattaa sanoa, että nyt Mäkinen turpa kiinni. Ja yleensä ihan aiheesta, Mäkinen nauraa.
Peli on 18 vuoden aikana muuttunut Mäkisen mukaan valtavasti. Lyönti- ja heittovoimat ovat lisääntyneet ja pelaajien taitotasot ja varsinkin varmuus lisääntynyt.
– Esimerkiksi näpyt ovat entistä taidokkaampia ja varmempia. Jos ennen joku hieno näpy onnistui kolme kertaa kymmenestä, se onnistuu nykyään seitsemän kertaa kymmenestä.
Pelin kehittyminen vaatii samalla tuomareiltakin entistä nopeampaa reagointia ja treeniä. Mäkinen uskoo, että hommat loppuisivat lyhyeen, jos kävisi pelkästään tuomaroimassa ilman treenaamista vapaa-ajalla.
Treeneissä Mäkinen kertoo keskittyvänsä johonkin tiettyyn yksityiskohtaan, jonka on huomannut olleen viime peleissä vähän pielessä. Jos silmät ovat väsyneet vaikka syöttöjen mataluuden tarkkailuun, löytyy haettu tarkkuus harjoitusverkon viereltä.
– Ei tässä missään nimessä niin paljon harjoitella kuin pelaajat, mutta jos joku homma on retuperällä, pitää siihen paneutua.
Syöttötuomarin rattaisiin kapuloita heittelevät luonnollisesti lukkarit. He kehittelevät uusia kikkoja syöttöihinsä, jotta niihin olisi mahdollisimman vaikea lyödä tai tuomita vääriksi. Syötöissä saattaa olla paljon oikeita elementtejä, mutta ei kaikkea, mitä sääntökirja vaatii.
– Tuomarin pitää olla jyvällä säännön alkuperäisestä luonteesta. Jos tilanteita tuomitsee vain kirjoitetun tekstin perusteella, voi tulkinta usein olla pielessä. Sitten kun tietää, miksi kyseinen sääntö on alkujaan tehty ja mitä sillä on haettu, on kiistanalaisten tilanteiden tuomiot myös helpompi perustella.
Tuomioista ei nykyään kuitenkaan marmateta entiseen malliin. Mäkisen mukaan pelin evoluutio on kulkenut siihen suuntaan, että parhaat joukkueet osaavat kuunnella ja varsinkin kuulla tuomareita.
– Ennen oli ihan hällä väliä, mitä tuomari sanoi, kun se oli pelaajien mielestä jo lähtökohtaisesti väärin. Nykyään mennään peli eikä oma ego edellä ja vääntämisen sijaan keskitytään seuraavaan tilanteeseen. Silloin se pelikin kehittyy, kun on aitoa vuorovaikutusta.
Yhdeksi uransa mieleenpainuvimmaksi otteluksi Mäkinen mainitsee vuoden 2017 uusintaottelun Kankaanpään Mailan ja Kempeleen Kirin välillä. Ottelun voittajalla edessä oli superpesiskarsinta ja häviäjä putosi Ykköspesikseen.
– Se oli aika totista torvensoittoa se ottelu, että ei sinänsä varsinaisesti mikään hauska pesismuisto. Peli kesti yli kolme ja puoli tuntia ja ratkesi siihen, kun kotiutuslyöntikisassa kiinniottaja ei saanut palloa heti heitettyä kotipesään.
Mäkinen harmittelee, että otsikoihin pesäpallosta ja muistakin urheilulajeista nousee helpommin negatiiviset asiat, vaikka iloistakin uutisoitavaa olisi.
– Yleensä somessa ja julkisuudessa puhutaan asioista vain silloin, kun joku menee huonosti. Se on hyvin pieni prosentti mikä menee huonosti. Pääosa peleistä on aivan valtavan mukavia ja hauskoja, niin toivoisin, että se innostaisi nuoria tuomareita jatkamaan lajin parissa.
Pelin mukana kehitystä ovat saaneet myös ottelutapahtumat. Pelien oheisohjelmat ovat viihdyttäviä, selostajat mainioita ja stadionit remontoituja tai uusia.
– Siellä on sellainen rehti suomalainen meininki ja eteenpäin on menty mielestäni todella paljon.
FAKTA
Jesse Mäkinen
Syntynyt 1978.
Vaimo ja kolme lasta.
Turvallisuusalan opettaja.
Sivutoiminen yrittäjä.
Harrastuksina urheilun (varsinkin tuomarien) seuraaminen ja yleinen kuntoilu.