Olen elänyt aikuisikäni liikkeessä, eräänlaisena kiertolaisena Suomessa ja ulkomailla. Toisinaan olen ollut kirjoilla eri paikassa kuin missä majailen ja huonekaluni säilössä kolmannessa.
Tuona aikana olen huomannut, ettei yhteiskuntaa ole rakennettu monipaikkaisuuteen. Minulla voi olla vain yksi virallinen osoite kerrallaan, joka yhdistää minut tiettyihin palveluihin ja erottaa toisista. Niin asumiseen, työskentelyyn kuin verotukseen liittyy erilaisia säädöksiä ja rekistereitä.
Esimerkiksi vapaa-ajan asunnon muuttamiseen pysyvään asumiseen täytyy hakea poikkeuslupaa ja ulkomailla työskentelevän kannattaa laskea tarkkaan, kuinka monta päivää vuodessa viettää Suomessa. Vakuutuksien hankkiminen on melko haastavaa.
Omistaminen vaatii edelleen kiinnittymistä ja varsinkin isot hankinnat vaativat säilytyspaikan, mikä koituu usein ongelmakseni. Vaikka markkinoille on tullut erilaisia jakamiseen keskittyviä palveluita, kuten kaupunkipyöriä, monessa paikassa elävän tulisi hankkia palvelu moneen eri paikkaan, jolloin kuukausihinta moninkertaistuu. Sama koskee harrastuksia, jotka kiinnittyvät usein tiettyyn paikkaan pidemmäksi aikaa.
Kiertolaisuus yleistyy, sillä monilla eri aloilla mahdollisuus opiskeluun tai työskentelyyn etänä on parantunut huomattavasti viime vuosina. Samaan aikaan internet ja hyvät kulkuyhteydet helpottavat liikkumista. Minun lisäkseni monipaikkaista arkea elävät esimerkiksi lapset, jotka vuoroasuvat eri kodeissa, sekä pitkiä työmatkoja tekevät ihmiset.
Monipaikkaisuus on mahdollista, mutta luulen, että se olisi hyvin vaikeaa ilman laajaa tukiverkostoa. Vaikka varallisuus voi auttaa kiertueella ainakin suurkaupungeissa, luulen, että omilla reiteillä asuvat läheiset pystyvät auttamaan vielä paljon enemmän kuin rahalla hankittavat palvelut.
Joskus arjen jakaminen eri osoitteisiin on helpompaa kuin voisi äkkiseltään kuvitella. Esimerkiksi yrityskauppojen tekeminen muihin EU-maihin on yllättävän yksinkertaista, eikä vaadi toisen maan verotusjärjestelmään perehtymistä. Joihinkin projektiluonteisiin työsuhteisiin kuuluu myös asuminen. Alivuokraaminen on hyvä vaihtoehto, jos ei tiedä, missä voisi säilyttää huonekaluja pidemmän reissun aikana.
Yllättävän monet ovat halukkaita ottamaan vastaan vieraita. Kun palasin keväällä Chilestä, elin muutaman kuukauden ajan ilman asuntoa ja kannoin mukanani lähes aina painavaa reppua. Yllätyin siitä, kuinka moni tarjosi pitkäaikaistakin yösijaa kodistaan.
Monipaikkaisessa arjessa pidän eniten vapaudesta ja vaihtelusta, mahdollisuuksista, joihin voin tarttua heti ja helposti. Odotan kuitenkin innolla myös lähestyvää muuttoa omaan kotiin, jossa saan sitoutua, sisustaa ja säännöstellä päiväni haluamallani tavalla. Sekin on eräänlaista vapautta.
Emilia Voltti