LOIMAAN seudun riistanhoitoyhdistyksillä on tälle metsästyskaudelle yhteensä 3575 kaatolupaa valkohäntäpeuralle, kun niitä viime kaudelle oli 4450. Määrään sisältyvät Loimaan seudun, Alastaron ja Jokiläänin yhdistysten luvat. Ypäjä on osa Jokiläänin aluetta.
Viime vuosien tehometsästys näkyy kaatomäärissä, sillä kannat ovat tulleet alas esimerkiksi Loimaalla jopa 20–30 prosenttia.
– Lupamäärät olivat aiemmin osin ”ylimitoitettujakin”. Annoimme lupia niin paljon, että niitä varmasti oli riittävästi siihen, että kanta saadaan laskuun, Varsinais-Suomen riistakeskuksen vs. riistapäällikkö Jörgen Hermansson kertoo.
Esimerkiksi vuonna 2021 lupamäärä samalla alueella oli yli 5600 ja saalismääräkin yli 5500.
Jörgen Hermansson uskoo, että vähentyneelläkin lupien määrällä peurakantaa saadaan edelleen laskettua.
Kun huippuvuosina (2018–19 ja 2021–2022) Loimaan riistanhoitoyhdistyksen alueella metsästettiin 2500 peuraa, viime kaudella määrä jäi jo alle parintuhannen eläimen. Alastaron riistanhoitoyhdistyksen alueella suunta oli samanlainen – 2020–2021 saalis oli noin 1400 eläintä, ja viime kaudella enää vajaat 900.
– Vaikka metsästysefortti onkin ollut edelleen samanlainen, saalista ei vain tule kuin ennen, kun peuroja ei ole enää niin paljon.
Huippuvuosina kaatomäärät olivat Varsinais-Suomessa 25 000 eläimen luokkaa, mutta viime vuonna enää 22 000.
– Tänä vuonna se on jotain reilut 20 000, Hermansson ennakoi.
Peurojen talvikanta on Varsinais-Suomessa noin 35 000 eläintä ja sen päälle lasketaan kesällä syntyvät 20 000–30 000 vasaa.
Lupamäärää laskettaessa on otettu huomioon sekä petojen että liikenteen vaikutus – kolareissa kuolee vuosittain parisentuhatta peuraa ja petojen suihin päätyy Jörgen Hermanssonin arvion mukaan 2 000–4 000 peuraa.
Luvituksessa ja verotussuunnittelussa pitää seurata kuinka paljon kannat kestävät.
– Meillä on ennätyksellisen suuret suurpetokannat ja pedot eivät pysty vähemmän syömään.
Kannat eivät saa tulla liian jyrkästi alas, sillä jos pedot joutuvat kilpailemaan ravinnosta, riskit kotieläimille kasvavat.
Hän korostaa riistanhoidossa juuri tällaista monilajista kannanhoitoa ja erityisesti paikallisuutta.
– Metsästysseurojen on syytä käydä keskustelua maanomistajien ja paikallisten ihmisten kanssa peurakannoista, niiden vaikutuksista ja mahdollisista vahingoista.