LOIMAA Metsämaalaiselle Matti Yli-Nissilälle yrittäminen on ollut pitkäaikainen haave. Sopivaa alaa ei ennen viime kevättä kuitenkaan meinannut löytyä, sillä hänestä yrittämisessä on tärkeää työn mielekkyyden lisäksi jonkinlaiset kaupalliset mahdollisuudet.
– Olen ajatellut, ettei pelkkää palkkatyötä voi ikuisesti tehdä ja kaikenlaisia ideoita on ollut. Yleensä vain ideoiden toteuttaminen on ollut liian kallista tai on pitänyt myöntää, ettei ihan riitä rahkeet idean toteuttamiseen.
Toiminimen Yli-Nissilä laittoi pystyyn jo vuonna 2019. Silloin ideana oli korjailla traktoreita iltapuhteina, mutta aika nopeasti idealle tuli stoppi, sillä päivätöikseen Yli-Nissilä rassailee moottoripyöriä.
Toiminimi oli toukokuulle asti toimettomana, kunnes yrittäjäinnon purkamiselle löytyi sopiva väylä. Yli-Nissilä hommasi cnc-jyrsimen ja ilmoitti Puukuvio-yrityksensä kaupparekisteriin.
– Jostain tämä sitten vain tuli mieleen, kun tietokoneet ja elektroniikka kiinnostavat. Puuntyöstö ei kyllä kiinnosta sitten hiukkaakaan, mutta loppujen lopuksi tämä onkin aika kaukana puuntyöstöstä.
– Tämä on pirun hyvää vastapainoa moottoriöljyn kanssa läträämiselle, kun tämä on tällaista puhdasta ja pölyistä. Rauhallista hommaa, missä saa sisäisen taiteilijansa esille.
Tuore yrittäjä kertoo Puukuvion olleen valtava syöksy tuntemattomaan. Vastaavanlaista jyrsintä hän ei ollut koskaan käsitellyt ja 3d-piirustusohjelmasta kokemusta oli yhden lyhyen ammattikoulukurssin verran. Hän kertoo mallinnusohjelman käyttöönoton sujuneen helpohkosti Youtube-ohjeiden ja keskustelufoorumien vinkkien avulla, mutta jyrsimen käyttö jännittää yhä edelleen.
– Sitä piti vaan rohkeasti lähteä kokeilemaan. Toinen käsi oli koko ajan hätä seis -nappulalla ja jännittää se yhä edelleen, että liikkuuko terä tiukoissa nurkissa oikein. Ja tuossa koneessahan on se hyvä puoli, että se tekee kyllä juuri niin kuin käsketään.
Puolitoista metriä leveän jyrsimen hän tilasi kasattavana pakettina suomalaiselta toimittajalta. Aluksi ideana oli tilailla osat erikseen Kiinasta, mutta valmispaketti osoittautui järkiratkaisuksi.
– Kun näitä kasaamisohjeita katseli, niin ihan hyvä, että otti valmiin sarjan. Olisi ollut pitkä ja kivinen tie palasista itse kasailla. Kuukauden verran tätä sai kasailla ennen ensimmäistä testiä.
Jyrsinpaketti oli toimittajan listan suurin ja se on kuin mittatilauksena tehty vanhaan perunakellariin. Yli-Nissilän mukaan jyrsimen kanssa ei helposti tule vastaan tilannetta, että työstettävä kappale olisi liian pieni. Toistaiseksi pääosa töistä on lähinnä omia kokeiluja, joista mahdollisesti jalostuu myös asiakkaita kiinnostavia tuotteita. Kokeiluihin käytettävää aikaa rajoittaa päivätöiden lisäksi 2,5 kuukautta vanha tytär, jonka kanssa on kivempi viettää aikaa ilman sahanpuruja. Yli-Nissilä haluaakin kiittää avopuolisoaan, jota ilman yrittäminen ei olisi millään tasolla mahdollista.
– Uskon, että pikkuhiljaa toiminta hakee paikkansa, eli mihin tuotteisiin kannattaa keskittyä. Kyllä se siitä sitten suttaantuu, hän uskoo.
– Toistaiseksi tässä vielä palkkatöillä pitää rahoittaa yritysharrastusta. Aika näyttää onko tässä potentiaalia saada tämä sille tasolle, ettei palkkatyössä enää tarvitsisi käydä. Talous sen sitten ratkaisee lopulta.
Tehtyjen tilaustöiden joukossa on muun muassa kuorma-auton kohokuvioitu takaseinä, Bar Edgarin nimikkopöytiä ja muutamia pienempiä projekteja. Jyrsimen kanssa ei Yli-Nissilän mukaan ole oikein muita rajoitteita kuin mielikuvitus. Käytännössä jyrsimellä pystyy tekemään kuvioita noin kymmenesosamillin tarkkuudella.
Isommaksi projektiksi Yli-Nissilä on suunnitellut Suomen järviä esittäviä tauluja. Hän aloitti Pyhäjärvestä tehdyllä mallilla, johon on jyrsitty ja värjätty järven syvyysprofiili ja viimeistelty täyttämällä epoksilla. Yksi tällainen taulu on kesän ajan ollut esillä Katismaan saaressa Säkylässä.
– Aluksi oli tarkoitus alkaa tehdä jokaisesta Suomen järvestä näitä kuvia, koska siinä ainakin olisi ollut työsarkaa. Se sitten jotenkin jäi, mutta ehkä palaan sitten niiden pariin, jos saisin kumppaniksi jonkun kalastuksen hoitoon liittyvän tahon.
