Eilen 13.9. vietettiin positiivisen ajattelun päivää. Lisäksi eilen oli myös perjantai 13.päivä, joka on merkinnyt taikauskoon perustuvien uskomusten mukaan epäonnen päivää. Mielestäni oli hauska yhteensattuma, että nämä päivät osuivat yhteen, koska se kuvaa juuri tietynlaista ajattelun ristiriitaa.
Perjantai 13. päivä merkitsee juurikin turhien negatiivisten uhkakuvien etsimistä, jota taikauskoiset ajattelutavat ruokkivat. Sellaista, että maailma kaatuu varmasti sinä päivänä päälaelleen ja kaikki mahdolliset kauheudet voivat tapahtua ihmisparalle. Ilman, että niitä oikeasti on realistisesti tapahtumassa.
Mutta tässä diagnoosien täyttäneessä maailmassa myös 13. perjantaita pelkääville on jo annettu oma diagnoosi eli paraskevidekatriafobia.
Tosin jos on nukkunut huonosti varsinkin pidempään, niin tietynlaisten turhien uhkakuvien pyörittely saattaa käydä mielessä ilman taikauskoakin. Silloin voi olla aika kirjoitella ajatuksia huolipäiväkirjaan, jonne purkaa mieltä painavia asioita. On myös tärkeä muistaa rentoutua, jotta mielikin pääsee taas valoisimmille urille.
On toki myös todellisempia uhkakuvia, joita elämässä saattaa pyöriä, ja ne vaatisivat askelta kohti muutosta. Ja apua kannattaa ainakin pyytää.
Myös uutiset ovat täynnä uhkia. Jotkut negatiiviset uutiset ovat myös suoranaisia klikkiotsikkoja, jotka koukuttavat lukijaa lukemaan toinen toisensa perään jotain samankaltaista uutista, joka kertoo vaarasta. Ja sekin saattaa saada ihmisen pelkäämään, monesti myös aivan turhaan.
Toki uutisissa on myös paljon todellisia ikäviä asioita, koska reportterin työhön kuuluu myös se, että pitää kertoa niistä ikävistä asioista. Moni sanookin kaipaavansa positiivisia uutisia niiden ikävien uutisten joukkoon, koska niiden lukemien tuo hyvää mieltä, uskoa ja valoa elämään.
On lisäksi aivan eri asia nostaa esille epäkohtia kuin pohtia jatkuvasti kaiken maailman mahdollisia uhkakuvia ja elää pelon vallassa. Vaikka uhkakuvia on nyt paljon ilmassa uutistenkin joukossa, niin aina helpottaa ajattelu siitä, että nauttii jokaisesta päivästä edes hieman ja antaa eletylle hetkelle arvoa. Kiitollisuus on tärkeä voimavara elämässä.
Työni on viime päivinä vienyt syvällisten ja todella mielenkiintoisten keskustelujen äärelle elämän ja kuoleman välimaille. Monen vaikeamman keskustelun pohjalla on piillyt myös huumoria. Se on monelle meistä sellainen positiivinen kantavaa voima, joka auttaa myös etsimään ratkaisuja tai sitten hyväksymään asioiden laidan.
Mielestäni on tärkeää olla positiivinen itseä ja muita kohtaan. Toksista positiivista on ehkä sellainen, että kieltää realiteetit. Koen toksiseksi positiivisuudeksi yrittää olla kiitollinen ja positiivinen tyhmyyteen asti.
Epäkohtiin on puututtava ja barrikadeille pitää nousta, jotta saamme paremman yhteiskunnan ja maailman. Olisi typerä kiittää jokaista huonoa poliittista päätöstä, vaan on positiivista esittää ratkaisuja, joiden avulla voi saada uudistuksia aikaan.
Marianne Rovio