LOIMAA/MELLILÄ Jo jonkun vuoden eläkkeellä olleen Leena Revon päivät täyttyvät monenlaisesta. Hän toimii muun muassa Mannerheimin lastensuojeluliiton lukumummina Mellilän Asemanseudun koulussa pari tuntia viikossa. Hän on ollut myös ulkoiluystävänä apua tarvitsevalle henkilölle. Töitäkin hän tekee edelleen satunnaisesti entisessä työpaikassaan kehitysvammaisten asumisyksikössä Tammi- ja Mirja-kodissa. Kahta nuorinta lastenlastaan hän tapaa viikoittain.
Vaikka puuhaa riittää, Leena Revon arkeen ja sydämeen mahtuisi silti vielä yksi kaveri. Hän kouluttautui MLL:n Varsinais-Suomen piirin kaveritukihenkilöksi keväällä. Lukumummina hän sanoo huomanneensa, miten paljon lapset tykkäävät, kun heidän kanssaan jutellaan.
– Tuntuu, että lapsilla on mummun tai ukin kaipuu. He tykkäävät kertoa, mitä ovat tehneet omien isovanhempiensa kanssa. Ja se on tosi tärkeää.
Revo toivookin löytävänsä lapsen tai nuoren, jonka kanssa hän voisi touhuta ja viettää aikaa. Hän sanoo tekemisen määräytyvän pitkälti lapsen toiveiden mukaan, mutta esimerkiksi luontoretket ovat hänen mielestään sellaisia, joista yleensä kaikki tykkäävät.
– Koska minulla on auto, voisimme käydä pidemmälläkin.
Tukimuoto palvelee hänen mielestään esimerkiksi hyvin yksinhuoltajia tai sellaisia perheitä, joilla ei ole tukiverkkoa.
– Kun lapsi pääsee turvallisen aikuisen luokse, vanhemmat voivat viettää yhteistä aikaa tai yksinhuoltaja mennä omiin harrastuksiinsa.
MLL:n Varsinais-Suomen piirin vapaaehtoistoiminnan koordinaattori Sirpa Stenström sanoo kaveritukihenkilötoiminnan olevan ennaltaehkäisevä tukimuoto. Sitä on kaikilla piirin alueella toimivilla paikkakunnilla.
– Loimaalla se on nyt käynnistymässä, mutta pidempään sitä on ollut esimerkiksi Turussa, Salossa ja Somerolla.
Perhe voi Stenströmin mukaan hakea tukihenkilöä varsin matalalla kynnyksellä. Syyksi riittää, että vanhempi tai lapsi kokee tarpeelliseksi saada lapsen arkeen luotettavan aikuisen, jonka kanssa voi tehdä mukavia juttuja tai kertoa mieltä painavista asioista.
– Aikuinen ja lapsi voivat käydä esimerkiksi uimassa, elokuvissa, retkillä, eläintiloilla tai kirjastossa. Tekemisellä ei ole rajoituksia.
Tukimuodosta voi olla myös konkreettista apua esimerkiksi sellaisten lasten kohdalla, joilla on ongelmia vuorovaikutuksessa.
– Kun lapsi on saanut apua ja itsevarmuutta näihin taitoihin, hän onkin alkanut löytää kavereita. Silloin tukisuhde on pystytty päättämään.
Kun perhe lähettää tukipyynnön, Stenström etsii sopivan tukihenkilön. Tuettavien ikähaarukka on 6–17 vuotta.
– Pisin tukisuhde on kestänyt seitsemän vuotta.
Somerolla asuva Heidi Virtanen on ollut tukihenkilönä samalle tytölle 5,5 vuotta. Kun heidän tukitaipaleensa alkoi, lapsi oli vielä alakoulussa. Nyt hän pääsi viime kesänä ripille.
– Aluksi kävimme vaikkapa uimassa, elokuvissa, keilaamassa ja retkillä. Nykyään olemme esimerkiksi leiponeet tai jutustelleet. Hän haluaa puhua tunteistaan ja ihastumisistaan.
Virtanen kokee roolinsa nuoren ihmisen luottohenkilönä erittäin tärkeäksi. Hän myös iloitsee, että tuettava on halunnut jatkaa. Sopimus kaveritukihenkilön ja tuettavan kanssa tehdään aina vuodeksi.
– Koen, että olen pystynyt kohottamaan hänen itsetuntoaan ja ohjaamaan sosiaalista käyttäytymistä.
Parivaljakko on harjoitellut myös rahankäyttöä yhteisillä shoppailureissuillaan.
– Olen ohjannut häntä esimerkiksi niin, ettei kannata ostaa heti ensimmäistä paitaa vaan vertailla hintoja eri kaupoissa.
Parasta tukihenkilönä toimimimessa on Virtasen mielestä, kun on saanut tuottaa toiselle hyvää mieltä.
– Silloin ei ole oma päivä mennyt hukkaan.
