Uni ei tule. Se on ollut kateissa jo muutaman viikon; viime viikolla valvoin putkeen kaksi vuorokautta. Viime yönäkin nukuin alle kolme tuntia. Päivät menevät autopilotilla. Eilen töistä lähtiessä käännyin tutusta risteyksestä väärään suuntaan.
Kommervenkit on kuultu ja kokeiltu. Unihygieniat ja rentoutukset. Melatoniini on kuin karkkia ja kovempiin aineisiin en halua enää koskea. Käyttäessäni unilääkkeitä syötin itselleni ajatuksen, että en pysty lainkaan nukkumaan ilman lääkkeitä. Tämä on itse asiassa yksi unettomuutta ylläpitävä tekijä: uskomus, että en kuitenkaan pysty nukkumaan.
Nykyään hermostun, kun joku tulee selittämään jotain iltakävelyistä ja hunajateistä. Välillä tuntuu, että neuvot eivät edes ole hyväntahtoisia vaan pikemminkin ylenkatseisia. Oli niin tai näin, kyllästyttää.
Onko sinulla stressiä, lääkäri kysyi. Ei kai, ei ainakaan pitäisi olla kun töissäkin on poikkeuksellisen iisiä. Voiko stressi jotenkin piileskellä niin, ettei sitä itse tajua? Ja jos onkin stressiä, onko kaikkia stressitekijöitä mahdollista poistaa? Jokainen meistä tuntee sellaisen ihmisen, joka sanoo: Vielä tämä yksi rankka projekti töissä ja sitten helpottaa. Moni meistä on tällainen ihminen itse.
Lääkäri muistutteli, että kofeiini, alkoholi ja liikkumattomuus heikentävät unta. Joo joo, äyskäisin, vaikka oikeassahan hän oli. Luultavasti kiukuttelin siksi, että olin niin väsynyt. Tärkeintä olisi, etteivät läheiset joudu tulilinjalle.
Olen joskus kauan sitten saksinut lehdestä talteen Kamala luonto -sarjakuvan stripin, jossa Kettu nojaa kuun valossa puuhun ja huokaa: Ei pitäisi uskoa kaikkia juttuja, joita yöllä tulee mieleen. Tämä olisi toden totta muistettava. Mieli alkaa helposti käydä kierroksilla ja ongelmat ottaa aivan vääriä mittasuhteita. Työasiat eivät ratkea, kun niitä yöllä pyörittelee, ja ihmissuhdeongelmat taas alkavat näyttää mustavalkoisilta, toiset ihmiset pelkästään pahantahtoisilta, oma itse avuttomalta ja pieneltä.
Kaikkein pahinta on, kun yöllä vilkaisee kelloa ja alkaa ynnäillä, montako tuntia ehtii vielä nukkua, jos nukahtaa pian.
Unettomuus on nykyään niin tavattoman yleistä, että vaikka yön tunnit valvotaan usein yksin, itse asiassa samassa veneessä on monia muitakin. Sanotaan, että nykyisin työelämä on paljon kovempaa kuin ennen. Maatalousyhteiskunnassa pettivät nivelet, tietoyhteiskunnassa pettää pää, lausahti muuan lääkäri joskus sanomalehdessä. Uneton voidaan määrätä sairauslomalle ja hänelle voidaan kirjoittaa unilääkkeitä, mutta itse ongelmaa se ei ratkaise. Ja kun ongelmaa lähdetään perkaamaan, juurisyy pitää kaivaa esiin. Toisinaan se on helpommin sanottu kuin tehty.
Lääkärin kanssa mietimme toimintasuunnitelmaa, ja ehkä keksimme sen, toivottavasti. Hyviä unia, hän toivotti, kun poistuin vastaanotolta.
Mira Kreivilä