YPÄJÄ Aluksi Hannu Paijan piti ostaa vain lisäpeltoa, jotta sukupolvenvaihdos olisi mahdollista. Hänen kotipeltonsa sijaitsivat Loimaalla, ja uudet hehtaarit löytyivät Ypäjältä. Konkurssipesän kaupassa hän lunasti ensin maat ja kuivurin, mutta lopulta koko 24 hehtaarin tila rakennuksineen päätyi hänelle.
Käänne pyöräytti hänen ja silloisen tyttöystävänsä, nykyisen vaimonsa, Päivin elämän aivan uuteen asentoon. Viljanviljelyn oheen kun alkoi nousta maatilamajoitusta.
– Kun kaupat tehtiin toukokuussa 1994, heinäkuussa saimme majoitusluvat ja ensimmäiset vieraat. Elokuussa tulivat myös anniskeluluvat, Hannu Paija kertoo varsin vauhdikkaasta alusta.
Kauppojen ja ensimmäisten asiakkaiden välissä tilan entinen päärakennus remontoitiin majoituskuntoon. Kolmeen huoneeseen mahtui kuusi yöpyjää. Seuraavana talvena tehtiin yläkertaan vielä kaksi perhehuonetta, joissa mahtuu kummassakin nukkumaan neljä henkeä. Löylyihin taas pääsi pihasaunassa.
Aivan tyhjästä majoitusajatus ei kuitenkaan sentään lähtenyt. Hannulla oli tiedossa, että Hevosopistolla on tarve lisämakuupaikkoihin.
– Kysyin opistosta, että tarvitsevatko he makuupaikkoja, ja tämä lähti silloin heidän tarpeistaan.
Ensimmäisenä kesänä Paijat päättivät kutsua myös naapurit tutustumaan ja kesätansseihin. Siitä lähti 20-vuotinen perinne heidän tilallaan.
– Meistä liikkui vaikka mitä huhuja, koska kuka hullu perustaa Ypäjälle matkailuyrityksen. Ei sellaista ollut ennen ollut täällä, Päivi taustoittaa.
Ja koska tupaantuliaislahjana sattui tulemaan kaksi possua, rupesi nuoripari vielä sikalayrittäjiksikin. Sikoja ja myös kanoja tilalla oli pidetty ennenkin, joten tilat olivat valmiina. Peltoa oli viljeltävänä noin 100 hehtaaria.
Ensimmäiset kymmenen vuotta edettiin Hannun mukaan rauhallisesti. Juhla- ja kokousvieraita sekä majoittajia kestittiin tasaiseen tahtiin ja hoidettiin samalla sikoja. Vuonna 2003 päätettiin kuitenkin laittaa iso vaihde silmään ja vaihtaa nelijalkaiset ystävät kaksijalkaisiin.
Lähialueelta puuttui yhdessä tasossa ja isomman määrän vetävä juhlatila, mitä varten pariskunta remontoi pihapiirissä olevan vanhan konehallin.
– Sille oli tilaus ja tarve. Heti ensimmäisen vuoden kesäsesongin aikaan oli yhdeksät häät peräjälkeen, he sanovat.
Entisen konehallin lattialle mahtuu yhtä aikaa pyörähtelemään noin 200 tanssijaa. Hannu laskeskelee, että kesätanssien aikaan tilalla nähtiinkin parhaimmillaan illan aikana jopa 800 henkeä.
Vuosituhannen vaihteessa ruvettiin rakentamaan myös maan alle sijoittuvaa holvikaarisavusaunaa ja takkatupaa. Tuli myös perinnesaunalle uima-allas sekä siirrettävä saunakärry ensimmäisten joukossa Suomessa. Lisäksi majoitustiloja tuli lisää, ja esimerkiksi entisen sikalan yläkertaan remontoitiin Kanapiian kammariksi nimetty yksiö.
Hiukan ennen koronaa väkimäärät alkoivat kuitenkin vähetä ja juhlien kutsulistat lyhentyä. Myöskään yritysten virkistyspäiviä tai koulutustilaisuuksia ei pidetty enää entiseen malliin.
– Korona sitten pysäytti kaiken, Päivi toteaa, mihin Hannu vielä lisää, että sen päälle omat ongelmansa ovat tuoneet Ukrainan sota ja energiakriisi.
Onneksi Hannu oli kuitenkin ehtinyt pestautua muualle hommiin ennen koronaa. Nyt hän hoitaa arkityön ohessa tilan peltoja ja maatalousurakointia. Päivi taas on tehnyt pienimuotoista keikkaa viime aikoina, mutta pyörittää pääasiassa maatilamatkailua.
30 vuoden matka on heidän mielestään paitsi antanut myös ottanut paljon.
– Tässä on koettu monet ilot ja surut. On ollut nautinto elää tätä, Päivi tiivistää pariskunnan tuntoja.
Itseoppineet, mutta matkan varrella lisäkoulutusta hankkineet, maatilamatkailuyrittäjät sanovat, että takataskuun on jäänyt vuosien varrella myös paljon muutakin osaamista.
– Tässä täytyy olla tuhannen ammatin osaaja. Välillä ollaan lääkäreitä, välillä avioliittoneuvojia ja välillä kokkeja ja siivoojia.
Yrityksen päähullu ja ideanikkari on Hannu, kun taas Päivi on toppuuttelija. Kahta samanlaista päivää ei ole vielä tullut vastaan. Hannu uskoo myös, että ihmisillä on edelleen tarve juhlia ja viettää lomaa. Samoin yritykset pitävät yhä virkistyspäiviään ja kokouksiaan.
– Kyllä maailma palautuu vielä entiselleen. Ensimmäiset merkit ovat jo olemassa.