LOIMAAN SEUTU Loimaan seudun diabetesyhdistys ry:n varapuheenjohtaja ja jäsenasioiden hoitaja Aira Lankinen sekä rahastonhoitaja Kari Takalo tietävät kokemuksesta, että pitkäaikaissairaalle on tärkeää saada vertaistukea.
– Jokaisella sairauden kanssa elävällä on varmasti vertaistuen tarve, ja siitä on tärkeää päästä puhumaan toisten kanssa, Lankinen sanoo.
Vertaistuki onkin sellaista, jota ei oikein muualta saa kuin yhdistystoiminnasta.
– Tietoa taas saa helpommin, esimerkiksi ammattilaisilta, kun käy tarkastuksissa, Takalo toteaa.
Siksi he ihmettelevätkin, miksi väki ei juurikaan tule kokouksiin tai järjestettyihin tilaisuuksiin.
– Meillä on jäseniä reilu 260, mutta kokouksissa ei käy kuin hallituksen jäsenet, Lankinen harmittelee ja pohtii, josko viestit eivät aina tavoita kaikkia.
Kokouksista he ilmoittavat pääasiassa yhdistyksen omilla Facebook- ja kotisivuilla sekä seuratoimintapalstalla lehdessä. Sähköpostiosoitteita ei ole tiedossa kuin alle puolelle jäsenistöä. Kirjepostitus taas tulisi liian kalliiksi.
– Markkinoinnin kautta voisimme kuitenkin saada ihmisiä enemmän liikkeelle.
– Pitäisi löytää myös nuorempaa väkeä, mutta heitä on vaikea saada tällaiseen toimintaan mukaan, Takalo sanoo.
Vuonna 1993 perustetun yhdistyksen toiminta-alue kattaa Loimaan kaupungin lisäksi Oripään, Auran ja Pöytyän kunnat.
Parhaiten väkeä on vetänyt Mellilässä Kakarlammella järjestetyt rantapäivät. Tänä kesänä siellä on oltu kolme kertaa, ja paikalla on ollut joka kerta reilu 20 jäsentä. Pikkujoulujen aikaan tapaamisia on puolestaan pidetty Melliläjärvellä. Lisäksi Kyrössä on ollut miehille tarjolla voimistelua ja Vesihovin uimahallissa toisten yhdistysten kanssa yhteistyössä järjestettyä vesiliikuntaa.
– Siellä meidän jäsenistä on käynyt säännöllisesti kaksi, Takalo sanoo.
Tapaamisia on ollut myös askartelun merkeissä helmikahvila Artemiinassa Loimaalla. Lankisen mukaan väkeä on tullut joka kerta niin paljon kuin kahvilaan on mahtunut.
– Sitten kun keksii jonkun kivan toimintamuodon, se voi vetää hyvinkin porukkaa.
Myös luentoja on järjestetty jonkun verran. Lankinen muistaa, että aiheena on ollut esimerkiksi suun ja hampaiden hoito diabetespotilailla.
– Välillä meidän kokouksissamme on käynyt myös diabeteslääkäri, Takalo mainitsee.
Huoli toiminnan loppumisesta painaa kuitenkin Lankisen ja Takalon mieliä. He sanovat, että edessä voi olla pian yhdistyksen lakkauttaminen, ellei aktiivisia toimijoita saada lisää.
– Nyt pitäisi pian löytää joku osaava ja innostunut porukka niin, että ihmiset lähtisivät mukaan toimintaan.
Diabetesliiton suunnittelija Kati Multanen sanoo, että monella paikkakunnalla joudutaan parhaillaan miettimään samoja asioita.
– Toiminnan toteuttamiseen ja hallinnon pyörittämiseen tarvitaan 4–6 henkeä. Tärkeintä ei kuitenkaan ole se hallinto vaan toiminta jäsenille.
Hän on samaa mieltä Lankisen ja Takalon kanssa, että yhdistyksen tärkein tehtävä on vertaistuen antaminen.
– Kun on kyse pitkäaikaissairaudesta, ajatusten ja vinkkien vaihtaminen on tärkeää. Tietoa taas löytyy verkosta.
Moni voi Multasen mukaan myös väsyä sairauden hoitamiseen, ja silloin vertaishenkilöltä saatu tuki auttaa jatkamaan arjessa.
Mitään poppaskonstia hänellä ei kuitenkaan ole siihen, miten yhdistyksiin saataisiin aktiivisempaa väkeä.
– Toiminta vaatii yhdessä tekevän porukan, joka haluaa sen jatkuvan omalla paikkakunnalla.
Yksi vaihtoehto, joka keventää tekijöiden taakkaa, on muodostaa yksi isompi yhdistys ja sen alaisuuteen pienempiä kerhoja paikallistasolle.
– Näin pystytään keskittymään paremmin tekemiseen, kun hallinnon pyörittäminen jää pois.
Seudun sairastavuusluvut ovat Kati Multasen mukaan hiukan valtakunnan tasoa suuremmat. Loimaan seudun diabetesyhdistyksen alueella diabetesta sairastaa 10,1 prosenttia väestöstä, kun valtakunnallisesti heitä on noin 8 prosenttia.
– Kelan tilastoista selviää, että oikeus diabeteslääkkeisiin on 3 000 ihmisellä. Luku sisältää sekä tyypin 1 ja tyypin 2 diabetekseen sairastuneet.
Multanen sanoo, että seudun suurempi sairastavien määrä selittyy väestön ikärakenteella.
– Tyypin 2 diabetesta esiintyy enemmän vanhemmalla väestöllä, ja heitä asuu maaseutupaikkakunnilla suhteessa enemmän kuin kaupungeissa.