Joka kerta vuodenajan vaihtuessa olen varma siitä, että juuri alkava ajanjakso on se kaikista paras. Talvella lumihanget kutsuvat hiihtämään ja kuura kaunistuttaa kotimaisemat postikorttimaisen kauniiksi. Keväällä auringonvalo lisääntyy ja luonto herää horroksestaan, kun purot solisevat ja linnut visertävät. Kesä on tietenkin tunnetusti ihmisen parasta aikaa, ja vaikka suvi on lyhyt, on se onneksi myös kaunis ja valoisa. Juuri nyt syksy vie kuitenkin voiton, kun pakkasaamut ihastuttavat raikkaudellaan ja lehtipuut väriloistollaan.
Erityisen ihanan syksystä tekee tänä vuonna se, että kesä tuntui kestävän ikuisuuden. Toukokuussa alkaneet helteet kun vain jatkuivat ja jatkuivat rikkoen jatkuvasti uusia ennätyksiä aina syyskuuhun asti.
Kaiken kukkuraksi lähdimme ystäväporukan kanssa lähes kahden viikon etelänlomalle syyskuun puolessa välissä. Reissua keväällä varatessa meillä oli selkeä taktiikka: matka ajoitetaan niin, että kotimaassa on jo pimeää, kylmää ja sateista, mutta syyslomasesonki ei ole vielä alkanut. Emme kuitenkaan silloin arvanneet, että kesähepenet saisi pakata matkalaukkuun suoraan pyykkinarulta. Ainakin kuvainnollisesti.
Välimeren aalloissa polskiessamme pohdimme, millaista olisi, jos lähes kolmenkympin lämpö jatkuisi ympäri vuoden. Aluksi ihanaa, mutta pitkässä juoksussa siihen voisi kyllästyä. Ihana sää ja mukava lämpö olisivatkin jatkuvaa paahdetta ja loppumatonta hikoilua. Aurinkorasvalla läträäminen alkoikin turhauttaa jo viikon jälkeen, kun aurinkotuoliin kilahti viesti kotipuolesta: ensimmäiset yöpakkaset. Kuva aamulenkiltä raikkaassa ilmassa ja kauniin huurteisessa maisemassa näytti houkuttelevalta siitäkin huolimatta, että juuri kylmyyttä olimme lähteneet pakoon.
No, ehtisin varmasti kyllästyä syksyynkin. Sitten odotankin jo talvea. Ja sitten taas kevättä.
Vajaassa vuodessa unohtaa paljon. Kun keväällä talvi on ollut pitkä, pimeä, kylmä ja inhottava, syksyllä se on taas ihana. Syksyllä kesän hikihelteet, ukkosmyräkät ja hyttysenpistot ovat vielä tuoreessa muistissa, mutta kevääseen mennessä muistikuvissa vilisevät enää festarit, rantapäivät ja grilliruoka. Voisin jatkaa, mutta tajusitte jo varmaan.
Vuodenajat ovat vahvasti kytköksissä myös juhlapyhiin. Talvesta tulee väkisin mieleen joulu, kesästä juhannus ja keväällä juhlitaankin pääsiäistä ja vappua. Syksyn kekriä täydentää tuontijuhla halloween kurpitsafarmeineen.
Suomen neljää vuodenaikaa on kyselyissä veikattu jopa syyksi sille, miksi olemme maailman onnellisinta kansaa. Ehkä ne ovatkin ihania juuri siksi, että aina on jotain mitä odottaa. Samalla tietää, että sieltä ne samat vanhat taas tulevat ensi vuonna.
Ja toivottavasti tulevat jatkossakin.
Oona Tepponen