LOIMAA Suomen maatalousmuseo Sarka avasi perjantaina uuden Minun maaseutuni -näyttelyn, jossa kerrotaan valokuvien ja tarinoiden voimin lapsuus- ja nuoruusmuistoja maaseudulta 1950-luvulta tähän päivään saakka.
Näyttely on toteutettu yhteistyössä Jyväskylän yliopiston historian ja etnologian laitoksen kanssa samannimisen tutkimushankkeen yhteydessä. Korona-aikana ideoitu ja käynnistetty hanke toteutettiin vuosina 2021–2024 ja tutkimuksessa kerättiin eri ikäisten suomalaisten maaseutumuistoja ja kartoitettiin maaseutuun liitettyjä merkityksiä ja tunteita.
– Tällaiset yhteistyöt ovat aina todella mahtavia ja on todella palkitsevaa tuoda tutkimustuloksia suuren yleisön nähtäville. Tästä näyttelystä tuli tällainen muistelemaan johdatteleva, ja tämä varmasti herättää ihmisissä tunteita ja muistoja, Saran näyttelyamanuenssi Maileena Vaajoensuu iloitsi.
Lähes sata ihmistä ympäri Suomea ilmoittautui haastateltavaksi tutkimukseen. Tutkijatohtori ja etnologi Maria Vanha-Similä Jyväskylän yliopistosta kertoo ajelleensa haastattelemassa ihmisiä isojen kaupunkien lisäksi myös kirkonkylillä ja syrjäseuduilla.
– Maaseutu on osa monen identiteettiä, vaikkei siellä välttämättä olisi koskaan asunutkaan. Haastatteluissa nousi esiin paljon iloa, ylpeyttä ja nostalgiaa, mutta myös muistoja raskaasta työnteosta ja huolta maaseudun tulevaisuudesta, Vanha-Similä kertoi.
– Esiin nousi myös paljon muistoja ihmisten ja tuotantoeläinten välisistä suhteista. Nykypäivänä aika harvalla tuotantoeläimet ovat osa arkea, mutta vielä 1970-luvulla ne olivat osa monen nuoren arkea ja eläimiin muodostui yhteys, jota kaivataan vielä vuosikymmenten jälkeenkin.
Näyttelyssä on pyritty huomioimaan ihmisten muistoja laajasti ympäri Suomen ja mahdollisimman laajalla aikajanalla.
Suurten ikäpolvien muistoissa maaseutu näyttäytyy vilkkaana elinympäristönä, mutta esiin tulee myös se, että vaade kovaan työntekoon sai ihmisiä muuttamaan maaseudulta pois. Nykynuorilla maaseutu näyttäytyy lähtökohtaisesti autiompana, eikä maaseutu tarjoa enää riittävästi mahdollisuuksia.
– Lapsuus ja nuoruus valikoitui näyttelyn teemaksi, sillä moni muistelee niitä aikoja mielellään, eikä koko maaseutuelämää voinut valtavan laajuutensa vuoksi tutkimuksessa ja näyttelyssä käsitellä, Vanha-Similä selvensi.
– Vaikka meillä on ollut halu kertoa maaseudusta positiivisena voimavarana, niin näyttelyssä on kriittisiäkin sävyjä, eikä se ole pelkkää nostalgiaa, tutkimushankkeen vetäjä Kaisa Vehkalahti lisäsi.
Näyttelyn avauspuheen piti MTK-säätiön hallituksen puheenjohtaja Esa Härmälä. Härmälä muisteli lapsuuttaan Pusulassa Uudellamaalla sellaisena, jossa naapurin valoja ei näkynyt ja syysöinä oli niin pimeää, että hiekannarinasta kenkien alla pystyi päättelemään kävelevänsä tiellä.
– Maaseudun kehityksen edellytys on, että sinne pääsee ja sieltä pääsee myös tarvittaessa pois. Ilman mopoa omakin elinpiirini olisi ollut nuorena paljon pienempi.
– Vanhoja asioita on hyvä muistella, mutta tulevaisuuteen ja uuteen maailmaan tulee tähdätä.