Olin parikymppisenä Sloveniassa vapaaehtoisena kehitysvammaisten kesäleirillä, joka pidettiin upeissa maisemissa lähellä Italian rajaa. Parin viikon reissu oli antoisa ja ikimuistoinen kokemus.
Ulkomailta tulleita vapaaehtoisia oli minun lisäkseni yksi. Hän oli nuori nainen Japanista. Meillä sujui lyhyeksi jäänyt yhteiselo samassa asuntovaunussa varsin riehakkaissa merkeissä. Tulimme toimeen erinomaisesti. Opettelimme myös toistemme kieltä innokkaasti, ja minulla on edelleen tallessa pahvinpala, johon japanilaisystäväni kirjoitti nimeni heidän kirjoitusmerkeillään.
Vaikka suurin osa keskusteluista ja tapahtumista ovatkin jo pyyhkiytyneet mielestäni, yhtä kertomusta en ole unohtanut. Ystäväni kuvaili melko rankoin sanakääntein sitä, millaista koulunkäynti on Japanissa, kun tavoitteena on huippuyliopisto. Aivan normaalia oli hänen mukaansa mennä koulupäivän jälkeen vielä valmentaville tunneille, joissa opiskeltiin iltamyöhään. Sen jälkeen ei suinkaan ollut vapaa-aikaa, vaan pänttääminen jatkui kotona pahimmillaan läpi yön. Kilpailu parhaisiin yliopistoihin oli niin kova, että silmätkin kuivuivat päähän, kun ei ollut aikaa nukkua.
Kun luin hiljattain Ylen uutista (19.10.) Etelä-Korean katastrofaalisen pienistä syntyvyysluvuista, en voinut olla miettimättä ystäväni tarinaa Japanista. Ylen jutussa kerrottiin joidenkin yritysten tarjoavan hulppeita summia siitä, että kansalaiset ryhtyisivät tekemään lapsia. Se ei ole kuitenkaan tehonnut, sillä nuoret haluavat kylläkin rahaa mutta eivät jälkikasvua. Syitä haluttomuuteen on monia, eikä vähimpänä se, että työn ja perhe-elämän yhdistäminen on vaikeaa etenkin naisille. Työpäivät ovat lisäksi pitkiä, joten lapsille ei ole edes aikaa.
Syntyvyyslukujen pieneneminen on maailmanlaajuinen ongelma, minkä kanssa painitaan myös Suomessa. Viime vuonna syntyvyys laski maassamme Tilastokeskuksen mukaan tilastohistorian matalimmalle tasolle. Lapsia syntyi viime vuonna 43 400 kokonaishedelmällisyyden ollessa 1,26.
Ratkaisua ongelmaan on yritetty etsiä jos jonkinlaisilla kikoilla. Nyt tulevia vanhempia saatetaan ruveta houkuttelemaan Etelä-Korean tapaan rahalla. Väestöliiton tutkimusjohtaja Anna Rotkirchin syntyvyysselvityksessä nimittäin ehdotetaan yhdeksi kannustimeksi alle 30-vuotiaille esikoislastaan hankkiville rahallista helpotusta esimerkiksi asunto- tai opintolainataakkaan, verotukseen tai eläkkeeseen.
Ajatus on kannatettava, mutta olen skeptinen. Olen skeptinen myös kaikista muista keinoista. Kannusteet, valistaminen tai takavuosina useammankin pääministerin suusta tulleet kehotukset synnytystalkoista eivät auta. Nuorilla on samanlainen oikeus päättää lapsiluvustaan kuin on ollut aiemmillakin sukupolvilla.
Kana ei edelleenkään käskien muni, eikä kukko laula.