Anonyymit nyktofoobikot. Loimaan teatteri. Ohjaus ja käsikirjoitus Anna Mäkinen. Ensi-ilta la 26.10.
Joskus parhaita elämyksiä ovat ne, joista ei ennalta tiedä mitä odottaa ja ne, jotka eivät toteuta mitään kaavaa. Anna Mäkisen Anonyymit nyktofoobikot tuntuu ensin draamalta, välillä farssilta ja esityksen jälkeen mieleen jää risteilemään todella monenlaisia kysymyksiä siitä, miten terveitä sairaat välillä ovat ja miten sairaita ”terveet”.
Esitystä voi katsoa melkeinpä hauskana salapoliisitarinana, viihdyttävänä 45 minuutin juttuna, mutta jos antaa sille mahdollisuuden, se kysyy enemmän kuin vastaa. Ja hyvä niin.
Näyttelijäjoukko hämää uskottavasti katsojaa ja vasta viimeinen repliikki paljastaa näytelmän perimmäisen tarkoituksen.
Matilda Mahlamäki tekee todella varman roolin äitinä, joka ei kestä erilaisuutta ja yrittää pakottaa sen piiloon kaappiin tai häätää kokonaan pois elämästään. Katsojan mielessä käy suru – muita säälittä ruotuun laittava kova ihminen taitaisi itse olla eniten terapian tarpeessa.
Näytelmä saa pohtimaan myös luottamusta. Pettymykset elämässä ja rakkaudessa saavat toiset entistä enemmän varpailleen ja toiset keittävät itsensä niiden johdosta niin koviksi, ettei kukaan enää koskaan pääse heitä niin lähelle että pystyisi heitä satuttamaan.
Entä keneen ja mihin voisi luottaa niin, että uskaltaisi hakea heiltä apua? Ja pitäisikö uskaltaa siltikin, vaikka tuloksesta ei ole takuuta?
Varsin mielenkiintoista oli nähdä näytelmä ennen ensi-iltaa näytöksessä, jonka jälkeen koeyleisö sai antaa palautetta näytelmästä. Esiin tuli hienoja ajatuksia ja keskustelua olisi tehnyt mieli jatkaa pidempäänkin.
Suosittelenkin esitystä katsomaan mieliville seuraavaa: ottakaa kavereita mukaan ja jutelkaa teatterin herättämistä ajatuksista esityksen jälkeen. Koska kahviokin on teatterilla esitysten jälkeen auki, juttua voi jatkaa muiden katsojien kanssa näytöksen jälkeen varmasti sielläkin.
Erityispisteet Jani Mäkilälle terapeutin sohvalla suoritetusta kiemurtelusta ja Loimaan teatterille pisteet siitä, että sen suojissa on kasvatettu niin monia osaajia, jotka vieläpä palaavat maailmalta sinne. Anna Mäkinenkin kuuluu heihin.
Sekin mitä nyktofoobikot muuten ovat, käy esityksessä ilmi aika pian – iik!
Kati Uusitalo