Poikkeuksellinen.
Se sana on toistunut viime päivien tulvaa koskeneissa kommenteissa. Vuoden 1966 kevättulvaan on tätä marrastulvaa verrattu kerran jos toisenkin – silloinhan lainehtivat tienoot järvinä ja osa ihmisistä muistaa vieläkin, mihin asti vesi missäkin rakennuksessa ylsi ja mikä tie katosi kartalta veden alle.
Poikkeukselliseksi tämä tulva nimettiin kansan kommenteissa senkin vuoksi, että se tuli tosiaan marraskuussa.
Loimijoen virtaaman huippu oli niin kova, että vain kerran kymmenessä vuodessa saavutetaan samanlaisia tasoja. Ypäjällä virtaama oli niin iso, että vastaavia tulee vain kerran parissakymmenessä vuodessa. Oripäästä Yläneelle virtaavassa Yläneenjoessa rikottiin kaikki vuoteen 1970 ulottuvan mittaushistorian ennätykset.
Viime talvena alueen kunnat,Kokemäenjoen vesistönsuojeluyhdistys (KVVY), Hämeen Ely ja MTK Lounais-Hämeen Kipsi-hanke järjestivät keskustelutilaisuuden tulvien haitoista (LL 8.2.). Illassa lupailtiin, että rahoitusmahdollisuuksia, suunnitteluapua ja toteutusneuvontaa olisi tarjolla ainakin maatalouden tulvasuojeluun.
Ypäjäläinen Jari Rämö totesi tuolloin, että ennen oli aina yksi kevättulva, mutta 1990-luvulta saakka tulvia on ollut useampi vuodessa – vuonna 2023 hänen mukaansa peräti kahdeksan.
Vaikka tämä marraskuun tulva jäisikin poikkeukselliseksi sekä voimakkuudeltaan että ajankohdaltaan, varautumista tarvitaan, sillä tulvista ei päästä kokonaan.
Aamulehden pilapiirtäjä Sihto kiteytti sen kuvassaan (26.11.), jossa sateessa seisoo mies ja koiraa ulkoiluttava nainen, ja nämä puhelevat miten on ilmoja pidellyt – ensin on myrskynnyt ja pyryttänyt paikat täyteen ja sitten lauhtunut ja satanut niin, että kadut tulvivat.
Koira tuumii sadetakissaan keskustelusta, että ihan kuin olisi Bakun ilmastokokouksessa.