Ensi torstaina suuntaa Helsingistä Alastarolle auto, jossa on kyydissä odotettuja kirjoja.
– Juuri sain tiedon Mikkelistä painosta, että ainakin kolmesataa kappaletta saan mukaani, prikaatikenraali Olli Nepponen sanoo ja kertoo, että kaikkiaan kirjaa alastarolaismiesten sotatiestä painetaan viisisataa kappaletta.
Vaan?
– Nyt alkuun ainakin, hän virnistää.
Miten painos mahtaa riittää, on hyvä kysymys, sillä kaikkien kirjaprojektissa mukana olleiden tiedossa on, että JR35:n alastarolaisten miesten kokemuksista taltioidut kertomukset ja kuvat kiinnostavat laajaa joukkoa.
Se kävi ilmi jo muutamia vuosia sitten, kun Olli Nepponen järjesti yhdessä metsämaalaissyntyisen sotahistorioitsijan ja eversti (evp) Ari Rautalan kanssa matkoja alueelle, jota alastarolaiskomppania oli sodan aikana kulkenut. Ne saivat suuren suosion, mutta kun uusia matkoja ei voitu maailmantapahtumien johdosta tehdä, heräsi ajatus kirjasta.
– Alastarolainen jo edesmennyt maanviljelijä Eino Punki kirjoitti vuonna 1990 kirjan Alastaron komppania Jatkosodassa. Eino taisteli komppaniassa sotamiehenä lähetin tehtävissä. Hän lähetti kirjan luonnoksen silloin minulle ja Loimaan komppanian päällikkönä toimineelle valtiotieteen tohtori Onni Rautalalle luettavaksi. Yhdessä totesimme, että kirja on julkaistava sellaisenaan ja se valmistui 1992.
Kirjaa ei ole ollut saatavilla 2000-luvulla ja aluksi tarkoitus oli saada kirjasta vain uusi painos. Sitten tuli mieleen, että nykylukijalle olisi hyödyksi, jos Eino Punkin taistelujen keskeltä kirjoittamien tekstien ja piirrosten ympärille tulisi laajemmin tietoa sodan kulusta.
– Päädyin siihen, että Einon kirja säilytetään alkuperäisenä ja liitetään Alastaron komppanian taistelut tarkemmin JR 35:n ja sen II pataljoonan taisteluihin.
Nämä tekstit kirjoitti Ari Rautala ja kirjaan liitettiin myös Eino Punkin kirjoittamasta omasta historiastaan luku Sotareissuni ja Olli Nepposen isän jatkosodan kuva-albumin yli sata valokuvaa.
– Niissä esiintyvien miesten tunnistuksen oli Eino tehnyt äitini pyynnöstä 1998, hän kertoo ja kiittelee Eino Punkin paneutumista historian tallentamiseen.
Sen lisäksi, että Eino Punki kirjoitti rintamalta runsaasti kirjeitä ja merkitsi tapahtumia muistiin, hän kyseli niistä aseveljiltä sodan jälkeen tietoja ja tutki asioita myös sotapäiväkirjoista.
– Tiedonkeruu on ollut kova työ aikana, jolloin ei ollut vielä mahdollisuuksia käyttää nykyajan tietotekniikan mahdollisuuksia tietojen kokoamiseen.
Olli Nepponen toivoo, että Eino Punkin omasta elämästään kirjoittama Minun historiani sellaisena kuin minä muistan -muistelmat saataisiin joskus vielä painettua kokonaankin kirjaksi.
Alastaron komppanian miehet kertomuksineen olivat Olli Nepposelle hyvin läheisiä, sillä hänen isänsä Erkki Nepponen toimi komppaniassa joukkueenjohtajana ja päällikkönä. Aseveljet tapasivat kokoontua niin toistensa merkkipäivillä ja omissa tilaisuuksissaan kuin esimerkiksi hautajaisissa.
– Olen ollut niissä aseveljien tapaamisissa jo nöösipoikana ja kokenut sen ilon, surun ja huolen. Aina sanottiin, että miksi ne ihannoivat sotaa. Eivät he mitään ihannoineet. He tunsivat iloa siitä, että itsenäisyys oli säilynyt, surua siitä, että kaveri oli kaatunut vierellä ja huolta siitä, miten aseveli pärjää siinä sodan jälkeisessä kovassa maailmassa.
Hän sanookin, että tuntuu hyvältä, että kirja on nyt tässä. Kirjan mahdolliset tuotot menevät reserviläisjärjestölle ja sotaveteraanien perinneyhdistykselle veteraaniperinteen säilyttämiseen.
– Ja toivottavasti kirja herättää vähän muitakin. Nyt on viime hetkiä kerätä tietoa ja saada talteen muistoja jälkipolville.
Alastaron komppania 6./JR 35 jatkosodassa -kirjan julkistamistilaisuus to 12.12. klo 18 Alastaron seurakuntatalossa, Papintie 5, Alastaro.