Onnea kaikille meille, joiden syntymäpäivä sattuu joulukuulle! Tahdon erikseen onnitella, sillä juhlallisuudet jäävät helposti joulun ja kaikkien sen oheispuuhien jalkoihin. Samalla voisin kysyä, kuinka moni teistä on joskus toivonut, että merkkipäivä sijoittuisi ihan toiseen vuodenaikaan? Minä ainakin olen.
Lapsena manasin esimerkiksi sitä, miksi synttärikakun väliin ei ollut tuoreita suomalaisia mansikoita. Siskon, äidin ja isän kakkuihin marjat haettiin heinäkuussa aina suoraan mansikkamaalta, kun oman kakun väliin oli tarjolla vain pakasteita.
Talvisynttäreillä ei voitu myöskään mennä vesisotaa. Eikä lumisotaakaan, siinähän voisi vaikka sattua. Ulos ei välttämättä muutenkaan viitsinyt, koska oli kuitenkin jo pimeää, tai sitten satoi räntää ja oli märkää.
Vähän vanhempana ärsytti se, että oli porukan nuorin. Pahin tilanne oli tietenkin sinä vuonna, kun odotti koko vuoden täysi-ikäistymistä. Kun ajokortin vihdoin sai suoritettua, olivat kaverit kruisailleet menemään jo melkein vuoden.
Eikä siinä vielä kaikki. Kun on syntynyt joulukuussa, voi joskus saada yhdistettyjä joulu- ja synttärilahjoja. Siis kuinka epäreilua, yksi lahja kahden sijasta! Jos lahjoja sitten sai kaksin kappalein, oli kummatkin parhaassa tapauksessa kääritty joulupaperiin. Lapsena se jostain syystä sapetti vietävästi.
Nyt aikuisena sapettaa lähinnä se, kuinka täynnä kalenteri joulukuussa on. On kauneimpia joululauluja, mahdollisia ylioppilasjuhlia, itsenäisyyspäivä, pikkujoulut ja kaikki muut kissanristiäiset. On viimeiset tentit ja kurssitöiden palautukset, joulukiire ja joulusiivo. Ja ai niin, jossain välissä vielä ne yhdet synttäritkin.
Tällä tavalla listaamalla asiat saa toki kuulostamaan paljon kauheammilta kuin ne oikeasti ovat. Kunhan nyt puran vuosien tuntemukset kerralla.
Osansa varmasti tekee se, miten harras juhla joulu on. Siinä missä esimerkiksi juhannuksen alla kaikki olisivat jo valmiiksi juhlatuulella ja pääsiäinenkin ilahduttaisi ylimääräisillä vapaapäivillä, jouluna ollaan suorastaan melankolisia. Tavat istuvat tiukassa, ja pyhinä noudatetaan usein tiettyjä perinteitä.
Paljon onnea minä! Tämän kolumnin julkaisupäivänä olen taas vuoden vanhempi. Nyt etuotsalohko alkaa olla jo siinä kehitysvaiheessa, että syntymäpäivän sijoittelu ei enää niin ankarasti ärsytä. Minkäs sille itse voi. On tässä sentään vielä kymmenen päivää jouluaattoon.
Onneksi päivä sentään sattui tänä vuonna viikonlopulle. Niin tosin sattui myös joulukonsertti ja syksyn viimeisen kurssitehtävän deadline.
Kun nyt kerran siivoan ja leivon, niin siivotaan ja leivotaan sitten jouluksikin. Ainakin jotain positiivista.
Oona Tepponen