En pidä joulusta niin kuin ennen. En oikein tiedä, miksi. Kumpi on muuttunut, joulu vai minä?
Tonttujuttuja olen vihannut aina, avoimesti. Joulun alla ei kuitenkaan voi olla altistumatta tonttuiluhassuttelubiiseille, joissa rallatellaan tirkistelevistä alipalkatuista pikku-ukoista ja vanhasta parrakkaasta miehestä, joka kuskaa kaikille (ei kuitenkaan kaikille) maailman lapsille kierrätyskelvottomaan paperiin kääräistyjä lahjavuoria. Vilkkuvat tonttu- ja porovalot ovat aina aiheuttaneet minussa ihottumaa. (Miten vilkkuvat neonvalot pihoilla ja ikkunoissa voivat edes olla laillisia?)
Joulupukki ja tontut edustavat minulle joulun kulutuspuolta, ja se on tietenkin se, mikä tässä hiertää. Joku voi kysyä, otanko asian nyt vähän liian vakavasti. Vastaus on kyllä, ehdottomasti. Onneksi tonttuvihastani osataan lähipiirissä veistellä myös vitsiä. Mutta se jouluun liittyvä överikuluttaminen – en ole aivan väärillä jäljillä.
Olen ihmetellyt sitä, miten elektroniikkakaupat mainostavat joululahjoiksi kalliita älypuhelimia ja läppäreitä. Ostaako joku todella lahjaksi toiselle kalliin älypuhelimen? Ilmeisesti ostaa. Tutkimusten mukaan suomalaisten joululahjoihin käyttämä budjetti on kasvanut kasvamistaan vuosien kuluessa. Toisin sanoen materian merkitys on lisääntynyt. Jossain vaiheessa kalliit materiaalijoulukalenterit olivat myös suuri trendi. Niistä tuli epäilemättä paljon myös sellaista tavaraa, jolle ei milloinkaan ollut käyttöä.
Jopa tonnin maksava laite on kai toivottu mutta mielikuvitukseton lahja. Surullista myös, että toinen lapsi saa älypuhelimen ja toinen kirppisvaatteita. Sille ei tietenkään voi mitään. Mutta mikä onkaan se lahjan tarkoitus? Vesittyykö lahjan antamisen idea, jos lapsi ilmoittaa puhelimen mallin ja värin ja vanhempi ostaa juuri sen? Yllätys ja ajatus puuttuvat.
Olen havainnut tuttavapiirissäni myös rahojen laskeskelua. Mikä on yhteinen lahjabudjetti? Jos sain viime vuonna tuon ja tuon arvoisen lahjan, tänä vuonna pitää ostaa jotain samanarvoista. Taas: Mikä on lahjan tarkoitus? Mikä edes on lahja? Minusta lahjojen ostaminen muistuttaa ajoittain enemmän vaihtokauppaa kuin aitoa halua ilahduttaa.
Kaikkein eniten pidin joulusta niihin aikoihin, kun olin juuri muuttanut perheen luota pois opiskelemaan toiseen kaupunkiin. Oli ihanaa tulla perheen luokse ja viettää aikaa lämpimässä tunnelmassa ilman kiireen tuntua. Onnekkaita ovat ne perheet, jotka osaavat viettää joulun suorittamatta ja stressaamatta. Parhaat jouluun liittyvät asiat olivat aineettomia: pipareiden leipominen, glögin tuoksu, kynttilöiden valo, läheisten kanssa jaettu konvehtirasia, lautapelien pelailu. Sitten lahjat alkoivat jyrätä. Yksi syy oli, että valmistumisen jälkeen tulot kasvoivat ja lahjabudjetti sen mukana. Olisikin ihanaa viettää pitkästä aikaa joulu, jona lahjoja ei ehkä olisi ja kaikki muu jouluun liittyvä ihana nostettaisiin keskiöön.
Mikään ei tietenkään estä tekemästä niin. Mutta tonttulaulut ja välkkyvät valot kieltäisin silti.
Mira Kreivilä