Nyt hengähdetään ja annetaan stressin haihtua. Puolilta päivin joulurauhan julistuksen jälkeen pitää viimeisenkin emännän ja isännän istahtaa aloilleen. Ei enää hyörimistä ja häärimistä. Laatikot on nyt paistettu, piparit ja tortut leivottu, kuusi haettu ja koristeltu, joulusiivous tehty ja lahjatkin paketoitu.
Monen viikon uurastus on takana, eikö.
Ja vaikka ei olisi uurastanut hiukkaakaan, sekin on ihan sallittua. Kaikkien ei tarvitse siivota huushollia katosta lattiaan tai paistaa laatikoita uuni punaisena hehkuen. Myöskään täydellistä kuusta ei tarvitse metsästää lähimetsästä tai juosta kaupoissa hiki hatussa lahjojen perässä. Vaikka olisi tilannut kaikki lahjansa netistä, ostanut laatikkonsa valmiina kaupasta ja hakenut muovikuusen jo monta vuotta sitten alennusmyynnistä, silti jouluun laskeutuminen on ihan oikeutettua.
Meitä jouluihmisiä on monenlaisia. Joillekin se tulee kaiken itse tekemällä, kun toisille riittää vähempikin. Itselleni tärkein jouluntuoja on tunnelma, omat rakkaat ihmiset ja yksi maailman ihanin karvakuono. Myös joulurauhan julistus on jokajouluinen traditio, joka katsotaan joko televisiosta tai hyvän ilman sattuessa paikan päällä.
Mutta olen viettänyt myös toisenlaisia jouluja, joista yksi kului Amerikassa ollessani siellä au pairina.
Kieltämättä joulu oli aika erinäköinen ja -oloinen, vaikka Suomessa on nykyään otettu siinäkin asiassa aika paljon mallia, jopa liikaakin.
Kinkun sijaan joulupöydän kunkkuna oli jättimäinen kalkkuna. Muovinen kuusi puolestaan oli lastattu niin täyteen koristeita, ettei oksia erottanut. Aitoa kuusta amerikkalaiset olivat tuskin nähneet eläessään. Lahjoja taas oli niin valtavat kasat, että luulin joulupukin kipanneen koko rekensä sisällön yhteen huusholliin.
Todellisuudessa suurin osa lahjoista oli kuitenkin peräisin New Yorkista. Suvun naisten perinteisiin nimittäin kuului ostosmatka Isoon omenaan ennen joulua. Sieltä palattiin kotiin valtavan pakettimäärän kanssa.
Joulun koittaessa oli turha odottaa pukkia illansuussa jakamaan lahjoja. Amerikkalainen pukki nimittäin haluaa tehdä työnsä rauhassa ja sujahtaa savupiipusta sisään yön pimeydessä lasten ja aikuisten nukkuessa. Kiitokseksi poroille ja pukille jätettiin pientä naposteltavaa kuusenjuurelle. Kun joulupäivä koitti, kuusen vieressä odotti lahjavuori. Pienemmät paketit oli sullottu takan reunalle ripustettuihin sukkiin.
Joulupäivää vietettiin koko suvun voimin, mistä mieleeni jäi sukulaissedän valitusvirsi siitä, miten hän joutuu joka joulu avaamaan sukulaisten antamia tyhjänpäiväisiä lahjoja. Joita tuli tietenkin röykkiöittäin.
Toisaalta kaiken sen muovin ja krääsän keskellä myös amerikkalaiset osasivat arvostaa yhtä tärkeää asiaa. Jouluun kuului sielläkin lämminhenkinen yhdessä oleminen, jonka merkitys ei onneksi muutu viettotavasta tai mantereesta huolimatta.